Työn imua!



Päivittäisen puurtamisen keskellä havahdun välillä miettimään, teenkö työtä, joka innostaa ja motivoi. Toki aina on tehtäviä, jotka eivät aina innosta niin kovasti, mutta pakkohan ne on hoitaa, jos mielii pitää työpaikkansa ja saada palkkaa. Lainaa on lyhennettävä, laskut maksettava ja ruokaakin ostettava. Mutta on myös päiviä, jolloin on ilo ja ylpeys tehdä juuri tätä työtä, mitä teen.

Mistä tällainen ilon ja innostuneisuuden tunne tulee?

Kaikki lähtee siitä, että koen osaamistani arvostettavan ja saan tehdä omaa osaamistani vastaavaa työtä. Lisäksi on tärkeää, että minulla on hyvä tiimi ja työyhteisö ympärilläni, jotka kannustavat ja tukevat minua. Mutta voimaa työssäni antaa varsinkin ne hetket, kun huomaan joutuneeni työn imuun. Silloin koen oloni energiseksi, innostuneeksi ja ylpeäksi työstäni. Nämä hetket huomaan tapahtuneen, kun aikaa on mennyt hujauksessa. Se on jotain käsittämätöntä tunnetta siitä, että haluan sinnikkäästi panostaa johonkin tehtävään vastoinkäymisistäkin huolimatta.

Työterveyslaitoksen mukaan ainakin kaksi kolmesta suomalaisesta työntekijästä kokee työn imuun liittyviä vaikutuksia vähintään kerran viikossa ja sitä voi kokea kaikilla aloilla ja kaikissa ammateissa.

Miten minä voin auttaa muita kokemaan työn imua?

Esimiestyö ja johtaminen vaikuttavat osaltaan toki paljon, mutta työyhteisön tuella ja ilmapiirillä on myös suuri merkitys. Ihan arkinen huomaavaisuus, ystävällisyys sekä arvostus mahdollistavat osaltaan myös työn imun kokemista. Muiden kokema innostus edesauttaa myös, koska se tarttuu helposti. Yhdessä on mahdollista saavuttaa tekemisen flow.

Lähde: Työterveyslaitos

Kuva: Pixhill.com

Milleniaalit tulevat – kumpi sopeutuu: organisaatio vai nuoret?



Se on vavahduttava hetki, kun oivallat, että aika ajoi jo nuoruutesi ohi. Kun et enää pysy mukana heidän jutuissa, et ymmärrä heidän kieltä, toivot heidän olevan julkisilla paikoilla hiljempaa, voit katsoa peiliin ja todeta, että et ole nuori enää. Tämän lisäksi he odottavat työelämältä ja johtamiselta eri asioita. He haastavat kehittämis-, palautteenanto- ja johtamiskulttuurimme. Apua!

Se on varsin epämukava tunne, kun tajuat, että saadaksesi ja pitääksesi osaavia nuoria henkilöitä talossa, jonkin on muututtava perustavanlaatuisesti tai törmäyksiä tapahtuu. Mutta kumman täytyy sopeutua: organisaation nuoriin vai nuorten organisaatioon?

Voimme yrittää pitää vanhasta kiinni ja sopeuttaa nuoria talon tavoille. Mutta jos se sotii kaikkea sitä vastaan, mihin he ovat kasvaneet, he eivät meillä pitkään pysy, jos tulevat ollenkaan. Sen sijaan voisimme kysyä, mitä me voisimme oppia nuorilta?

Milleniaalit arvostavat rahan sijaan enemmän työnmielekkyyttä ja työssä viihtymistä. Diginatiiveina heille on tärkeää myös moderni tietotekninen ympäristö. He toivovat organisaatioilta kehittymismahdollisuuksia ja joustavuutta. He ovat tottuneet nopeaan toimintaan. Tehdään päätökset siellä, missä päätöksenteko tarve on. Annetaan heidän yrittää uusia asioita, ja jos ei onnistuta, niin ainakin opimme yhdessä. Valtuutetaan ja vastuutetaan heitä, eikä kerrota kuinka asiat pitää tehdä. Ohjataan toimintaa oikeanlaisella ja oikea-aikaisella palautteella. Kuulostaa ketterältä toiminnalta minusta. Ilo on myös huomata, kuinka meillä satsataan näihin asioihin kokoajan enemmän. Kulttuurin muuttuminen ottaa aikansa, mutta yritystä alkaa olla.

Tervetuloa juttelemaan meidän nuorten osaajiemme kanssa, millaiseksi he ovat kokeneet työskentelyn isossa ja pitkän historian omaavassa yrityksessä. Tapaamisiin ARENA-messuilla 9.11. ja Contact Forum -messuilla 7.12.

Työntekijälähettiläs – työnantajan äänitorvi vai itsensäbrändääjä?

Kaikki halukkaat pääsivät mukaan VR Groupin työntekijälähettiläiksi Matkakumppanit -ohjelmaan toukokuun alussa. Joukko on runsas satapäinen ja osallistujat ovat eripuolilta konsernia. Meidän osallistujien huulilla on ollut varmasti monia eri kysymyksiä kuten, mitä meiltä vaaditaan ja halutaan, riittävätkö taidot ja innostus sekä mitä minä tästä hyödyn.

No, mitä minä tästä hyödyn? Miksi lähdin mukaan? Oma osaaminen, ammattitaito sekä yhteistyöverkosto yrityksen sisällä laajenevat ja sitä kautta lisääntyy myös yhteenkuuluvuuden tunne. On ollut ilo nähdä, kuinka matkakumppanit ovat innoissaan lähteneet sisäisessä keskustelukanavassa tutustumaan toisiinsa. Matkakumppanit ideoivat myös itse erilaisia tapoja ylläpitää ja vahvistaa verkostoa. Oman profiilin näkyvyys yrityksen ulkopuolellakin kasvaa, jos niin haluaa. Oma persoona ja osaaminen täytyy laittaa likoon, jotta itsensäbrändäyksen voi aloittaa. Näkyvyys saattaa taas poikia monia uusia mahdollisuuksia, esimerkiksi kutsuja puhujaksi erilaisiin tilaisuuksiin ja näin edelleen mahdollistaa oman verkoston laajenemisen. Samalla kun siis teen työnantajasta halutun, teen myös itsestäni halutun. Win-win -tilanne.

Yritys lähemmäksi asiakasta

Yrityksen näkökulmasta hyödyt ovat selvät: liiketoiminta, työtehtävät sekä yritys työnantajana tulevat tutummaksi sekä asiakkaille että potentiaalisille työnhakijoille. Rajapinta asiakkaisiin hälvenee ja asiakaspalvelukeskus ei ole enää ainut kanava nähdä ja saada palautetta. Yritys antaa työntekijälähettiläiden myötä kasvot palveluilleen ja työntekijän sanaan on helpompi uskoa. Yrityksellä on myös lähettiläiden kautta käytössään verkosto, josta on tarvittaessa helpompi löytää puhujia eri tilaisuuksiin ja tapahtumiin.

Myös yrityksen houkuttelevuus työnantajana parantuu, kun työntekijät tulevat tutuksi ja työnhakijat voivat samaistua paremmin mahdolliseen tulevaan työyhteisöönsä ja yritykseen ylipäänsä. Isoin haaste yrityksellä on kuitenkin tasapainoilla valvonnan ja luottamuksen kanssa. Mutta ilman rohkeutta avoimuuteen ei saavuteta mitään.

Jos törmäät piakkoin hästägiin #matkakumppani, tiedät, että kyse on meistä: VR Groupin matkakumppaneista.

Kuva ylhäällä: Sofia Lievonen

Norsunluutornissa on turvallisempaa


 
Vastajauhetun kahvin tuoksu, aamuauringon sarastus työhuoneen ikkunassa. Kello on 7.30, ja käytävillä on vielä ihanan hiljaista. Luen nopeasti päivän uutiset ja alan purkaa sähköposteja. Näin aloitan jokaisen päivän. Tuttua ja turvallista. Käytävillä kohtaan palaverista toiseen juostessani samoja kasvoja joka päivä. En ehdi kuin tervehtiä pikaisesti. En tiedä vastaantulevan nimeä saati, mitä hän meillä työkseen tekee. Juoksen palaveriin, toiseen ja ehkä kolmanteen. Jokainen päivä toistaa samaa kaavaa, vaikka käsiteltävien aiheiden sisällöt vaihtelevat.
 
Olisihan se kiva tietää, kuka se käytävän toisessa päässä istuva pitkä tumma mies on ja mitä hän tekee työkseen… Ennen kaikkea se olisi äärimmäisen hyödyllistä puolin ja toisin tietää, mitä me teemme ja miten yhdessä keskustelemalla voisimme ymmärtää toistemme tapaa tehdä työtä ja löytää ehkä uusiakin tapoja työskennellä.
 
Myönnän, että se lähteminen täältä norsunluutornista on välillä hiukan vaikeaa, jos ei ole hyvää syytä lähteä. Joka kerta se on ollut kuitenkin palkitsevaa ja energisoivaa kohdata uusia ihmisiä ja keskustella siitä, mitä me kukin teemme. Isompi kuva liiketoiminnasta hahmottuu ja omaan työhön saa uutta näkökulmaa.
 
VR-konserni on kannustanut työntekijöitään hakemaan mukaan vuosittain järjestettävään vaihto-oppilasohjelmaan, jotta mahdollisimman monella olisi mahdollisuus päästä kokeilemaan pariksi päiväksi toisen ammattilaisen työtä. Palautteen perusteella hyöty on ollut molemminpuolista: sekä isäntäpaikka että vaihto-oppilas ovat hyötyneet vaihdoista ja sen myötä tulleista uusista näkökulmista. Tämän lisäksi konserni järjestää pari kertaa vuodessa Avoimet ovet -tapahtumia. Viime syksynä halukkaat pääsivät tutustumaan Helsingin varikon toimintaan: kuinka junia pidetään kunnossa ja huolletaan. Tänä keväänä järjestetään vastaavanlainen tilaisuus jonnekin muualle. Meitä kehotetaan myös kutsumaan kylään työpaikalle tärkeitä sidosryhmiä. Ja jos kutsua ei kuulu, niin kutsutaan itse itsemme. Vaihtoehtoja siis on, kunhan uskaltaa astua ulos norsunluutornista.

Kuva: Pixhill.com

1