Kannusta, luota ja rohkaise – työntekijälähettiläsverkostossa on voimaa!

Matkakumppanit_470.jpg

Viimeisimmän vuoden aikana olen useasti todistanut, mikä voima verkostossa voi olla. Verkostoissa innostuneisuus tarttuu, tuloksia syntyy ja yhteisöllisyys inspiroi.

Työskentelen VR:llä viestinnän tehtävissä ja olen mukana kehittämässä yrityksen työnantajakuvaa. Välillä työ on hyvinkin haasteellista, sillä VR kiinnostaa monia ja suurimmalla osalla suomalaisista on yrityksestä jokin mielipide. Siksi on tärkeää, että meidän työntekijät näkyvät myös sosiaalisen median eri kanavissa.

Kuten useat yritykset viime aikoina, myös me VR:llä halusimme työntekijäverkoston, joka toimisi eri kanavissa jakamassa sisältöjä. Monet puhuvat työntekijälähettiläistä, VR:llä verkosto tunnetaan matkakumppaneina. Mukana on noin sata työntekijää ja verkosto kokoontuu säännöllisin väliajoin yhteen jakamaan kokemuksia ja ideoita sekä sparraamaan toinen toisiaan. Verkoston toiminta on täysin vapaaehtoista, ja toiminta perustuu kannustamiseen ja rohkaisemiseen. VR:n somevaltuutus lähtee siitä, että päivän polttavista asioista saa ja pitää keskustella.

Omasta kokemuksesta tiedän, että matkakumppaneita on kannustettava ja rohkaistava toimimaan sekä toiminnan tuloksia on myös esitettävä, jotta innostus ei laannu. Lisäksi verkoston toimintaa pyörittäessä on hyvä tiedostaa ja hyväksyä se, että toiset mukaan lähtijöistä toimivat aktiivisemmin kuin toiset.

Mielestäni verkoston toiminta on yrityksen kannalta tärkeää, sillä verkostossa toimivat henkilöt ovat niitä, jotka antavat yritykselle kasvot. Heidän kauttaan myös muut pääsevät tutustumaan, mitä kaikkea VR:llä tehdään, millaisia työtehtäviä yrityksestä löytyy ja mitä työvuorojen aikana tapahtuu. Jos kiinnostuit, matkakumppanit löydät sosiaalisesta mediasta aihetunnisteilla #vrduuni tai #matkakumppani.

Innostuminen tarttuu

Tein Metropolian ylemmän AMK-tutkinnon opinnäytetyöni työntekijälähettilyydestä VR:llä. Työssä kuvaan, miten matkakumppanitoiminta käynnistyi, mitä toiminnalla tavoitellaan ja mitä tuloksia verkosto on saanut aikaan. On ollut äärimmäisen iso ilo olla luomassa matkakumppani-verkostoa ja huomata se mahtava innostuneisuus, mikä porukasta kumpuaa. Tämä reilun vuoden mittainen matka verkoston toiminnan käynnistäjänä ja koordinoijana on opettanut paljon projektin monimuotoisuudesta ja lisännyt tietoa yrityksen eri liiketoiminnoista ja tavoista toimia. Mutta mikä parasta, olen päässyt tutustumaan aivan uskomattomiin tyyppeihin, joihin en olisi varmaankaan missään muussa yhteydessä edes törmännyt.

Tehtävää on vielä paljon, mutta mielestäni suunta on oikea. Verkoston voima on osoitettu jälleen kerran, kunhan muistaa vain luottaa, rohkaista ja kannustaa!

Yhteisellä muutosmatkalla

Lamppu syttyy naisen kadessa_550.jpg

Yritysten toimintaympäristö muuttuu. Myös organisaatioiden toiminnan on muututtava. Muutoksesta ei enää puhuta aiempien vuosien tapaan. Jatkuvan muutoksen ja uudistumisen kanssa on opittu elämään. Ovatko ihmiset muovanneet omaa toimintaansa ja muuttaneet omia tapojaan työskennellä? Ovatko muutokset osa työtä? Onko esimiehillä paras osaaminen tukea ihmisiä muutoksessa?

Johtaminen on aina ajankohtainen ja puhutteleva aihe. Johtamisessa ja esimiestyössä kehittyminen ei voi koskaan loppua, ellei yksinkertaisesti halua jämähtää paikalleen. VR:llä on tänä vuonna panostettu erityisesti johtamiseen ja olemme halunneet tietoisesti kiinnittää huomiota johtajien ja esimiesten esimerkkinä toimimiseen sekä yhteistyön ja luottamuksen rakentamiseen.

Iältään 155 vuotta vanhassa organisaatiossa kulttuuri on muovautunut vuosien mittaan. Kulttuuri on isojen sekä pienten muutosten ja uudistumisen jatkuvalla matkalla. Jos ja kun iso muutos tulee yrityksen ulkopuolelta, herää kysymyksiä, joihin ei aina ole vastauksia heti valmiina. Ihmisten mielissä syntyy epävarmuutta, jonka kanssa eläminen ei monen mielestä ole mukavaa − silti epävarmuuden kanssa on elettävä. Ihmisiltä vaaditan kyvykkyyttä, taitoa ja kimmoisuutta olla toimintakykyinen, vaikka valmiita vastauksia ei ole ja matkan määränpääkään ei ole aina välttämättä ihan selkeä.

Kokemukseni mukaan johto ja esimiehet voivat auttaa henkilöstöä muutoksessa viidellä tavalla.

1. Ole läsnä

Ole mahdollisimman paljon läsnä henkilöstön arjessa, silloin olet useammin vastaamassa myös henkilöstöä askarruttaviin kysymyksiin. Vaikka et itse aina osaisi vastata, läsnäolo kuitenkin luo luottamuksen ilmapiiriä ja katkaisee yleensä nopeasti vääriltä huhuilta siivet. Kun vastauksia ei ole tai niitä ei ole sanoitettu, tällöin vastauksia oletetaan ja organisaatiossa eletään näiden olettamusten varassa. Ihmiset täyttävät tyhjiön olettamuksista.

2. Kohtaa ja kuuntele

Vaikka tilanteet ja tunteet saattavat olla vaikeita, kohtaa ihmiset aidosti ihmisinä ajatuksineen ja tunteineen. Älä missään tapauksessa piiloudu raporttien, numeroiden ja sermien taakse. Muutosta johdetaan aina edestä käsin.

3. Viesti ja sanoita

Viesti, viesti ja viesti niin paljon kuin mahdollista. Viesti henkilöstölle kaikesta mistä voit ja sanoita viesti ihmistä puhuttelevaksi. Vielä parempi, jos esimiehenä voit sanoittaa vahvasti asian merkitystä työlle.

4. Tekeminen tavoitteisiin ja perustehtävään

Keskitä tekeminen koko ajan tavoitteisiin ja perustehtävään. Kirkasta ja auta priorisoimaan. Auta ihmisiä näkemään tavoitteet, jotka pitää saavuttaa.

5. Vahvista vahvaa tarinaa

Niin klisee kuin sanonta onkin, niin muutos on aina mahdollisuus. Mahdollisuus luoda tarinaa siitä, mistä olemme tulleet, missä olemme nyt ja minne olemme matkalla. Muutos itsessään ei ole itseisarvo, vaan muutoksella on aina tarkoitus. Vaikka tarkoitus ei välttämättä ole aina täysin tiedossa, esimiehenä voit toimia matkan johtajana, joka auttaa ihmisiä nauttimaan matkasta ja luomaan turvallisen olon matkalle.

Kuva: Pixhill.com / Sergey Nivens

Tervetuloa kierrokselle pääkonttoriin!

ala-aula.jpg

Eliel Saarisen suunnittelema rakennus kalusteineen, kassakaapin palkkapussit ja virkamiehet herkillä sydäntuoleillaan. Hallintorakennuksen huikeissa puitteissa on eletty värikästä rautatiearkea.

VR-yhtymän hallintorakennus henkii valtaa ja voimaa. Sen viileillä mosaiikkibetonilattioilla ja Eliel Saarisen suunnittelemien upeiden yksityiskohtien äärellä on helppo aistia vuosisadan takaista, modernin eteenpäin menemisen sykettä ja uuden ajan tunnelmaa. Samalla upea rakennus on toiminut viihtyisänä työpaikkana sadoille rautatieläisille.

Yksi rakennuksen pitkäaikaisimmista työntekijöistä, VR:n oman arkkitehtiryhmän viimeinen työntekijä Pirjo Huvila, tuntee talon ja sen tavat läpikotaisin. Lähdimme Huvilan matkassa kierrokselle rakennuksen uumeniin.

Inspiraatiota maailmalta

Eliel Saarinen oli nuori mies, vain hivenen päälle kolmenkymmenen, kun hän voitti rakennuksen suunnittelukilpailun vuonna 1904. Voittotyö oli hyvin erilainen kuin se rakennus, joka nousi paikalleen vuonna 1909. Itse asiassa suunnittelija sai vanhemmilta kollegoiltaan melkoisesti pyyhkeitä voittajasuunnitelmastaan, joka oli lopullista versiota paljon kansallisromanttisempi.

− Sitä moitittiin vanhanaikaiseksi käyttötarkoitukseensa. Rautatie edusti uutta maailmaa ja juna huipputeknistä kulkuvälinettä. Se vaati toisten mielestä tuoreempaa silmää. Niinpä Saarinen lähti tuoreen vaimonsa kanssa häämatkalle ja kiersi eurooppalaisia rautatieasemia. Hän piirsi rakennuksesta kolme eri versiota, joista viimeinen viimein valikoitui toteutettavaksi, Huvila kertoo.

Lopputulos on erikoinen yhdistelmä uljasta jugendia ja jotakin aivan omaleimaista. Huvila puhuu “Saarisen tyylistä” omine värisävyineen ja esimerkiksi erikoisine pylväsyksityiskohtineen.

− Hän on tavoittanut yli 100 vuotta sitten jotakin, joka on kestänyt valtavan hyvin aikaa, arkkitehti toteaa.

Lähde mukaan virtuaalikierrokselle arkkitehti Pirjo Huvilan mukaan − katso video!

 

Video: kuvaus ja leikkaus Antti Vettenranta

Uutta ja vanhaa

Kun kävijä saapuu hallintorakennukseen, vastassa on komea portaikko, jota vastapäätä päivänvalo kauniisti siilautuu tilaan. Tervetuloaulan pyöreä, saumattomasti ympäristöönsä istuva vastaanottotiski ei suinkaan ole ollut paikallaan aina, vaan se on itse asiassa varsin viimeaikainen lisäys.

− Vielä 2000-luvulle tultaessa aula oli aivan avoin tila, mutta kun rakennus alkoi houkutella varkaita, kulunvalvontaa lisättiin. Siinä yhteydessä turvatoimia kehitettiin muutenkin, ja pyöreä tiski asennettiin paikalleen. Se onnistuikin tyylillisesti hyvin, sillä moni pitää sitä alkuperäiseen kalustoon kuuluvana.

Aulassa huomio kiinnittyy myös komeaan valaisimeen. Paavo Tynellin 1950-luvulla suunnittelema valaisin tuli rakennukseen keskushallin tulipalon jälkeen, kun valaistusta uusittiin muutenkin. Huvila toteaa, että rakennuksessa on kuljettu sen alkuvuosina paljon nykyistä vaatimattomammassa valossa.

− Tämä oli yksi Suomen ensimmäisiä julkisia rakennuksia, johon ylipäätään saatiin sähkövalot. Se oli uusinta uutta, eikä valaisinvalikoima todellakaan ollut ihmeellinen. Oli muutamia malleja, eikä silloin mietitty tehoja tai ergonomiaa. Yksi alkuperäisistä lampuista on edelleen näkyvissä toisen kerroksen sivuportaikossa.

Aluksi ensimmäisen kerroksen aulaan avautui kaksi avointa tilaa ilman nykyisiä väliovia. Ovelta vasemmalle aukeni tila henkilöstöruokalaan, joka ruokki talon yli 600 ihmistä, kunnes ruokailu siirrettiin 50-luvulla uusiin tiloihin ja paikalle tuli rautatiekirjasto ja tietopalvelu. 2000- luvulla tila alkoi palvella nykyisessä tarkoituksessaan.

− Kurkistetaan sisään aivan hiljaa, sillä täällä ei voi olla häiriöksi. Täällä toimii nimittäin rautateiden operaatiokeskus, joka valvoo vuorokauden ympäri junaliikennettä kymmenistä suurista monitoreista. Kattoakin on laskettu tekniikan vuoksi, ja upea, alkuperäinen harmaa laattalattia on peitetty teknisellä lattialla, joka on myöhemmin poistettavissa. Pilarit sentään henkivät alkuperäistä tunnelmaa, Huvila kertoo.

Oikealla puolella toimi pääkassa ja talousosasto. Tällä käytävällä rautatieläiset jonottivat palkkapussejaan ennen pankkitoiminnan rahaliikenteen aikaa. Huoneiden ovien paikalla seisoivat asiointiluukut. Palkkapussukat säilytettiin pienen huoneen kokoisessa kassakaapissa, nykyisen “Porkkana”-neuvotteluhuoneen nurkassa. Avaimenreikää peittää vielä tänäänkin kermanvaaleassa ovessa hopeanvärinen leijonan pää. Nykyisin kassakaapissa säilytetään taidekokoelman esineitä.

− Erilaista rautatieaiheista taide-esineistöä on runsaasti. Niitä kerättiin, mutta niitä saatiin paljon myös lahjoituksina kansainvälisten vierailujen aikaan. Täällähän on nähty valtava määrä vieraita maailmalta.


Paavo Tynellin näyttävä valaisin on 1950-luvulla suunniteltu.

Upean pääportaikon askelmat ovat mosaiikkibetonia. Kaidepylväät on koristeltu yksilöllisesti. Kaikki materiaalit ovat alkuperäisiä.


Pyöreästä aulasta on käynti toimitusjohtajan huoneeseen.


Heikki Turunen suunnitteli valaisimen Orno-tehtaalla juuri hallintorakennusta ajatellen.


Kapea salaporras pääportaiden alapuolella vie vanhoihin arkistoihin.


Koristeellisissa näyttävissä pylväissä on erilaisia teemoja.


Sydäntuolit ovat Eliel Saarisen vain hallintorakennukseen suunnittelemia, ja ne on alun perin olleet neuvottelupöydän ympärillä.


Suurin osa rakennuksen kalusteista on tammea, niin nämäkin kalusteet.


Hallintorakennuksessa on neljä kerrosta ja satoja metriä pitkiä käytäviä.


Kassakaapin avaimenreikää peittää leijonanpää.


WC:t ovat alkuperäisillä paikoillaan ja myös peilin ympärillä oleva harvinainen, lasitettu tiili on alkuperäinen.


Vessan ovissa on alkuperäiset, yli 100 vuotta vanhat lukot

Teatterikujan sisäänkäynnin porrashuone oli välillä suljettu, mutta nykyään siitä pääsee kulkemaan.


Pirjo Huvila on kerännyt pääkonttorin vanhoista kelloista kokoelman.

Edistyksellinen työpaikka

Kapea salaporras kellariin suikertaa kauniina pääportaiden alapuolella. Portaikkoa pitkin pääsee vanhojen arkistojen äärelle. Huvila kertoo, että virkailijat saattoivat pujahtaa siitä hakemaan tarvitsemaansa, kuten palkkatietoja.

Pääportaita noustaan ylempiin kerroksiin, jotka henkivät hierarkiasta. Kunkin kerroksen huoneiden asettelussa näkyy marssijärjestys: ylin johto löytyy huoneistaan keskikäytävältä ja seuraavat johtajat hierarkisesti sivuilla omilla paikoillaan.

− Samaan aikaan rautatiet on alusta asti ollut myös erittäin edistyksellinen työympäristö, Huvila muistuttaa ja jatkaa:

− Täällähän esimerkiksi työskenteli jo heti aluksi paljon naisia erilaisissa tehtävissä.

Rautatiet piti myös hyvää huolta omistaan. Kansallisteatteria vastapäätä kohoavassa siivessä sijaitsi rautateiden terveysasema ja sen oma 15 potilashuoneen sairaala. Se tarjosi palveluita työntekijöiden lisäksi näiden perheille.

− Hallintorakennus on ollut melkein valtio valtion sisällä. Työnteon lisäksi rakennuksen sisällä on toiminut myös esimerkiksi valtava määrä erilaisia vapaa-ajan ryhmiä aina teatterikerhosta, kuorosta ja rautateiden reserviupseereista soittokuntaan, raittiuskerhoon ja filatelisteihin ja eri maiden junareittejä kiertävään matkailuyhdistykseen.

Pelastakaa katto!

Saarinen suunnitteli valtavan rakennuksen täyteen kiinnostavia katseenvangitsijoita. Yksi arkipäiväinen, mutta hauska yksityiskohta ovat toisen kerroksen alkuperäiset, mutta edelleen käytössä olevat wc-tilat. Seinillä komeilee ajalleen harvinaista, kaunista helmiäisen sävyistä lasitettua tiiltä, ja onpa pystyssä pari ihan ensimmäisistä urinaaleistakin.

Yksi rakennuksen upeimmista erikoisuuksista on 150 metriä pitkä junamainen käytävä, jonka molemmin puolin on toimistohuoneita.

− Käytävä oli valmistuessaan valtava, ja taitaa edelleen olla Suomen pisimpiä toimistokäytäviä.

Kun kulkija jaksaa kiivetä neljänteen kerrokseen, on vastassa yksi rakennuksen erikoisimmista yksityiskohdista. Pääportaan päällä komeilee upea ovaalisyvennys. Saarinen on viljellyt samaa muotoa muuallekin. Se toistuu niin portaikon pylväiden päissä kuin koristemaalauksissakin. Huvila muistaa, että katto-ovaalia meinasi 10 vuotta sitten kohdata äkillinen tuho. Sen kohdalle nimittäin tahdottiin palotarkastuksen yhteydessä puhkaista savunpoistoluukku.

− Arkkitehtiosaston väki haukkoi tietysti henkeä suunnitelman äärellä, mutta löysimme lopulta myös palotarkastajaa miellyttävän ratkaisun. Luukku sai paikkansa vähemmän hulppeasta kohdasta, käyttämättömän komeron suojista, Huvila nauraa.


Yksi rakennuksen pitkäaikaisimmis ta työntekijöistä, VR:n oman arkkitehtiryhmä n viimeinen työntekijä Pirjo Huvila, tuntee talon ja sen tavat läpikotaisin.

"Eliel Saarinen on tavoittanut yli 100 vuotta sitten jotakin, joka on kestänyt valtavan hyvin aikaa."
Pirjo Huvila

Maalausaarteita

Huvilan oma huone neljännen kerroksen arkkitehtiosastolla on talon tyylille sopivasti henkeäsalpaavan upea. Kaarevien ikkunoiden ääreltä aukeaa näkymä rautatieasemalle ja Ateneumia kohden. Huvila on kerännyt huoneeseensa tyyppikappaleita Saarisen suunnittelemista huonekaluista. Täältä löytyy esimerkiksi asemaravintolaan suunnitellut tuolit. Ne on verhoiltu sinisellä pergamonilla.

− Moderni keinonahka oli niin hieno keksintö, että se oli oikeaa nahkaa hienompaa, Huvila kertoo.

Arkkitehdin huoneen yhteydessä sijaitsee vielä yksi rakennuksen aarteista. Piirustuskonttorin hyllyiltä löytyvät arkistoituina kaikki Saarisen alkuperäiset suunnitelmat ja muut rautatierakennusten upeat piirustukset 155 vuoden ajalta.

− Tallessa on muun muassa yli metrin mittaisia tussi- ja vesiväritauluja. Niissä ei ole ollut minkäänlaista virheen mahdollisuutta.

Myös perinteikkään, vuonna 1872 aloitetun arkkitehtiosaston seinien sisään kätkeytyy monia hauskoja muistoja. Tiivis työyhteisö vietti paljon aikaa yhdessä myös virallisten työtuntien jälkeen ja paikka oli täynnä persoonallisuuksia. Huvilan mieleen on jäänyt erityisesti eräs eksentrinen, originelli aikamiespoikakollega, joka tapasi kulkea komeissa puitteissa käytävillä aina paljasjaloin, kesät talvet. Yliarkkitehti, pukumies ja tapatietoinen herra viimeisen päälle, joutui mitä kohteliaimmin huomauttamaan miehelle tämän käytöksestä.

− Seuraavaksi mies hommasi terveyssandaalit, vyöhyketerapiakengät, jollaisia ei ollut kellään muulla. Sama mies kävi harjoittelemassa tarkkuusammuntaa ullakkokerroksen pitkällä käytävällä, Huvila nauraa.


Pääkonttorin tilat muunnetaan hotelliksi vuoteen 2020 mennessä.

VR:n PÄÄKONTTORI

  • Hallintorakennus valmistui vuonna 1909 ja se on toiminut siitä asti VR:n pääkonttorina.
  • Se on kalusteita myöten Eliel Saarisen suunnittelema.
  • Hallintorakennus toimii vielä joitakin kuukausia alkuperäisessä käytössään ennen kuin työntekijät muuttavat Pasilaan ensi keväänä.
  • Muuton jälkeen pääkonttorin tilat muunnetaan Scandic hotelliksi, johon tulee 500 huonetta. 

Teksti Ani Kellomäki Kuvat Antti Vettenranta

Äiti maa, Quo vadis?

VR Group on jo perinteiseen tapaan mukana 25.3 klo 20.30–21.30 WWF:n järjestämässä Earth Hourissa, maailman suurimmassa ilmastotapahtumassa.

Tapahtuman ideana on sammuttaa turhat valot tunnin ajaksi ja ilmaista huoli ympäristön tilasta päättäjille. Samalla on meidän jokaisen hyvä miettiä omia kulutustottumuksiamme.

Helsingin päärautatieaseman ovenvartijat, kivimiehet, sammuttavat valonsa. Myös aseman kellotornin valaistus pimenee, mikä symboloi tämän hetken maailman tilaa. Olemme kuin pysähtyneinä tienhaarassa ja mietimme, mihin suuntaan olisi jatkettava. Nyt kuitenkin olisi toimittava ripeästi, koska maapallon luonnonvarat ja kestokyky ovat rajalliset.

Meillä on vain yksi maapallo…

Maapallon luonnonvarojen kulutus on ollut viimeisten vuosikymmenten aikana voimakkaassa kasvussa. Nykyisin tarvittaisiin jo 1,6 maapalloa kattamaan globaali luonnonvarojen tarve. On selvää, ettei kestämättömän luonnonvarojen käytön tiellä voida jatkaa loputtomasti.
    
Ilmastonmuutos uhkaa muuttaa voimakkaasti elinympäristöämme. Tästä on suurin osa tiedeyhteisöstä yhtä mieltä, vaikka jotkut vaikutusvaltaiset skeptikot vallan muuta väittävät. Fossiilisen energian käyttö talouden rattaiden pyörittämiseksi on edelleen vahvaa monella eri sektorilla. Muun muassa liikenne perustuu lähes täysin fossiilisen polttonesteen käyttöön.

…pidetään siitä hyvää huolta

Valojen sammuttamisen lisäksi Earth Hour tapahtuman teemana on kynttiläillallinen, jonka aikana kukin voi pohdiskella omia kulutus- ja ruokatottumuksiaan.

Pienistä pisaroista koostuu puroja ja puroista suuria jokia. Yhtäläisesti ihmisillä kuluttajina on ratkaiseva merkitys luonnonvarojen kestävässä käytössä ja ilmastonmuutoksen hillinnässä.

Ruoka ja liikenne muodostavat kumpikin noin viidesosan ihmisen aiheuttamista ilmastovaikutuksista. Ruoan osalta yleisperiaatteena on suosia kasviksia ja välttää punaista lihaa.

Liikenteessä tulisi uusiutuvan energian käyttöä lisätä merkittävästi. Käyttämällä joukkoliikennettä ja erityisesti raideliikennettä pitää oman hiilijalanjäljen liikkumisessa pienenä.

Tehdään viisaita valintoja – pidetään oma ekologinen jalanjälki kurissa.

VR päivittää dieselveturit tälle vuosituhannelle


 
VR Group uusii dieselvetureitaan. Nykyiset alkavat olla jo tiensä päässä, vanhimmat ovat jo miehen iässä, viisikymppisiä. Suunnittelemme useiden kymmenien uusien vetureiden hankintaa. Mahdollista on myös se, että vanhoja vetureita modernisoidaan ja niiden käyttöikää pidennetään.
 
Vaikka yhä useamman junan keulilla on nykyisin sähköveturi, silti dieselvetureita tarvitaan. Jatkossakin osa Suomen rataverkosta on sähköistämättä. Etenkin ratapihat ja monet tavaraliikenteen kuormaus- ja purkuraiteistot ovat ilman sähköä, joten dieselillä liikkuu jatkossakin moni juna.
 
Uusien vetureiden hankintakilpailutus alkaa tänä keväänä. Tavoite on, että asiasta päätetään kesään 2018 mennessä. Sen jälkeen menee vielä jonkin aikaa, kunnes uusia tai uusittuja vetureita saadaan käyttöön. Siihen asti pitää pärjätä vanhoilla vetureilla.

Deeveri, Seepra ja Iso Vaalee

Nykyisin VR:llä on käytössä parisataa dieselveturia. Radoilla kulkee kolmentyyppisiä vetureita. Eniten on Dv12-vetureita, 173 kappaletta. Nämä työjuhdat palvelevat liikuttamassa junia radoilla ja vaihtotöissä, eli ratapihoilla joissa tarvitaan voimaa kokoamaan vaunuista junia. Tampellan moottoreilla veturista saadaan tehoa noin 1000 kW, vauhtia tarvittaessa 125 km/h. Veturia nähdään toki myös liikenteessä siellä, missä pitää kulkea ilman sähkövoimaa. Tätä Deeveri-lempinimen saanutta veturia on valmistettu aikoinaan sekä Lokomon että Valmetin tehtailla vuosina 1964−1984 (kuva yllä).
 
Sisarveturi Dr14 on edellistä jykevämpi. Tätä Seepraksikin nimettyä veturia on käytössä 24 kappaletta. Veturi on rakennettu Lokomon tehtailla vuosina 1969−1972 nimenomaan vaihtotöihin ratapihoille. Mikään vauhtihirmu tämä peli ei siten ole, nopeutta on maksimissaan 75 km/h. Tehoja Tampellan valmistamilla MAN-moottoreilla saadaan irti vajaat 900 kW. Veturityyppiä on sittemmin saneerattu.  


 
Uusin nyt käytössä olevista dieselvetureista on saanut tyyppimerkinnän Dr16, lempinimeltään veturi on ”Iso Vaalee”. Tätä vuosina 1990−1992 valmistunutta veturia on käytössä 16 kappaletta, pääosin Pohjois-Suomen sähköistämättömillä rataosuuksilla. Ensimmäiset Dr16-veturit valmistettiin Tampereella Valmetilla, mutta loput Transtechilla. Vetureissa on Pielstickin moottorit, jotka on yhdistetty sähkömoottoriin, joiden tuottama sähkö siirretään akseleissa oleviin sähkömoottoreihin. Veturia sanotaankin dieselsähköiseksi. Tehoa löytyy lähes 1 700 kW.

1 2 3 4 5 6