Tupakat tumpattiin – uutta tilaa juniin

Tunnustan. Olen minäkin polttanut tupakkaa. Armeijassa. Taisi olla sosiaalisen tavan vuoksi. Tupakkatila oli tuolloin eräänlainen yhteisen kollektiivisuuden keskittymä, ennen some-aikaa.

Junassa näitä sosiaalisia taukotiloja on ollut melkoinen määrä yli 150-vuotisen historian aikana. Matka tupakkavaunullista junista savuttomiin juniin on edennyt yhdessä lainsäädännön muutosten myötä, vaiheittain.

Muutoksessa usein joutuu luopumaan jostain olemassa olevasta. Mutta uutta ei voi syntyä, jos jostain totutusta ei luovuta. Niin kävi tässäkin kohdin.

Savuttomuus junissa mahdollisti uusien palveluiden synnyn.

Tupruttelua tupakkahytissä   

Kokonaan savuttomia kaukojunia suunniteltiin ensimmäisen kerran jo 2000-luvun alkupuolella, mutta silloin aika ei ollut kypsä tupakoinnin kieltämiseen junissa.

Lähijunaliikenne tosin oli edelläkävijä savuttomuudessa, ja näissä junissa sauhuttelu loppui jo vuonna 1992.

Kaukojunissa tuprutettiin avo-osastollisissa tupakkavaunuissa aina vuoteen 1995, jolloin tuolloisen tupakkalain mukaisesti siirryttiin rajattuihin pistäytymishytteihin.

Nimensä mukaisesti pistäytymishyteissä vain piipahdettiin, sillä hytteihin mahtui kerralla vain muutama henkilö.

Pistäytymishyteissä oli alipaineistettu ilmanvaihto, jolla pyrittiin minimoimaan tupakansavun leviäminen muualle vaunuosastoon. Aina se ei tosin onnistunut.

Tupakoitsijoiden pistäytymishytti Pendolinossa.

Keskustelua puolesta ja vastaan  

Vuonna 2000 kaukojunaliikenteeseen otettiin käyttöön aivan uudenlainen, kokonaan kaksikerroksinen juna, jossa ei ollut lainkaan tupakointitiloja.

Tämä herätti vuosituhannen alussa runsaastikin keskustelua, puolesta ja vastaan.

2000-luku sujuikin keskustellen aina välillä mediassa ja sisäisesti siitä, miten ja milloin VR siirtyy savuttomuuteen – vai siirtyykö.

Vuoden 2007 tupakkalaki kielsi ravintolatupakoinnin ilman erillistiloja ravintoloissa. Pendolinon ravintolavaunussa sijaitsevaan tupakointitilaan ei näin ollen saanut viedä enää ruoka- tai juomatuotteita.

Enenevässä määrin alkoikin tulla kommentointia savuttoman ravintolavaunun puolesta.

Tiloja uuteen käyttöön    

Askel lähemmäs savuttomuutta otettiin Helsinki–Pietari-välillä liikennöitävän Allegro-junan myötä vuonna 2010. Junaan ei tullut hyttiä tupakoinnille vaan matkapuhelintila.

Savuttomuuteen kotimaan kaukojunissa päästiin kuitenkin lopullisesti kesällä 2013. Savuttomuuden myötä Pendolino-, InterCity- ja pikajunista vapautui tiloja uusiokäyttöön.

Osaa näistä tiloista hyödynnettiin jo samana vuonna, kun InterCity-junien tupakkahytit puhdistettiin ja muutettiin pyöränkuljetustiloiksi.

Uusien tilojen myötä lähes jokaiseen InterCity-junaan saatiin kaivattuja lisäpaikkoja pyörille.

Pyöräpaikat entisen tupakkahytin tilalla yksikerroksisessa IC-vaunussa. Ne mahdollistavat kolmen pyörän kuljettamisen.

Lisämukavuutta Pendolino-matkalle   

Mielenkiintoisin tupakkahytin muutostyökohde sijaitsi kuitenkin Pendolinoissa, ja tämän tilan uusiokäyttöä pohdittiin jonkunkin verran, koska tupakkahytti sijaitsi ravintolavaunussa.

Oli muun muassa ehdotuksia leikkitilasta tai pelipisteestä. Lopulta päädyttiin kuitenkin lisäämään puhdasta ravintolatilaa ravintolavaunun käyttäjille.

Sohvakulmaus sijaitsee entisen tupakkahytin paikalla.

Entinen junaravintolan tupakointihytti tulee uudistustyössä muuttumaan mukavaksi sohvakulmaukseksi, ja ensimmäistä kertaa ravintolavaunuun saadaan sijoitettua myös pyörätuoliasiakkaalle oma paikka.

Pendolinon ravintolatilan uudistustyö on tarkoitus saattaa loppuun tämän vuoden aikana. Muutostyö tehdään kaikkiaan 16 Pendolinoon.

Mutta niistä sosiaalisista tiloista vielä. Ja savuttomista sellaisista. 

Junassa on kaikkialla loistavia mahdollisuuksia eri kohderyhmille solmia ja tavata uusia tuttavuuksia. Vaikkapa ravintolavaunu. Tai leikkivaunu. Tai lemmikkivaunu!

Näistä sitten enemmän ensi kerralla.

Kirjoittaja on VR:n palvelun kehityspäällikkö.

1