Tuoli kertoo tarinaa


− Ehkä työni jäävät elämään, ehkä ei. Tyydyn jättämään arvioinnin tulevaisuuden huomaan. Aika on arvioiva laadun, kun välimatkaa on kulunut riittävästi − näin sanoessaan arkkitehti Eliel Saarinen myönsi aina ajalle oikeuden arvioida aikaansaannoksiaan.

Eliel Saarisen arkkitehtuuri oli kokonaisvaltaista, jossa ulko- ja sisäarkkitehtuuri sekä sisustus ja kalusteet muodostivat eheän kokonaisuuden. Saarinen ei taipunut aikansa sentimentaaliseen romanttisuuteen, eikä kääntynyt puhtaaseen rationalismiin.

Helsingin rautatieasema oli Saarisen ensimmäinen monumentaalityö, josta hän sai kunnianosoituksena myöhemmin professorin arvonimen vuonna 1918.

Sydäntuoli

Saarisen huonekalujen ominaisuuksia oli muodon ja konstruktioiden hallinta.
Ne on valmistettu kestävistä materiaaleista, tyyli on ajatonta ja taiteellista.

Lieriötuoli oli jugendin suosima tyyppi. Saarinen kehitteli siitä paljon erilaisia versioita suunnittelemiinsa rakennuksiin. Rautatieasema- ja hallintorakennus sai oman sydän-tuoliversion. Tuolissa on kolme tukilautaa jotka nousevat käsinojaan asti. Sitä käytettiin johtajahuoneissa neuvottelutuolina. Lieriötuoli ei ole mukavin mahdollinen istua pitkään, koska noja on kohtisuora. Kerrotaankin tarinaa, että Saarinen ei pitänyt pitkistä neuvotteluista.

Sydäntuolin protomalli löytyy Hvitträskistä, jossa arkkitehti koekäytti malliversioita ensin itse. Kalustekokonaisuuden muodosti 6 kulmainen tammipöytä, jonka joka sivulla oli sydäntuoli. Idea kuulemma toimi hyvin myös herrain viski-illoissa, kukaan ei päässyt putoamaan pöydän alle.

Rautatiehallituksen tarpeisiin suunniteltiin toimistokalustetyypit ja niistä tehtiin puusepäntyönä sarjoja heti rakennuksen valmistuessa 1909, mutta teetettiin myös myöhemmin lisäsarjoja.

Johtajan huone sai omat kalustetyypit ja samoin tavallinen toimistotyöntekijän huone: tamminen toimistopöytä, tuoli ja säilytyskaappi. Näiden tarinoita kerron seuraavissa blogeissa.

Arvostus

Saarisen työt ovat jääneet elämään ja niiden arvostus vain kasvaa. Sata vuotta
on kunnioitettava ikä huonekalulle, joka on ollut koko ajan käytössä. Siihen ei moni nykykaluste pysty.

Vanhaa arvorakennusta ja -huonekalua tulisi kohdella kuten isoäitiään, kunnioittavasti ikä huomioiden ja vanhan arvokkaan meikkaaminen nuoremmaksi on yhtä irvokasta molemmissa tapauksissa. Ominaispiirteet pitää löytää ja nähdä, jotta osaa vaalia sitä arvokasta jälkipolvia varten!

Kuva: Tuomas Uusheimo

VR:n tarkoitus on luopua Pasilan konepaja-alueesta

Pasilan konepaja perustettiin yli 100 vuotta sitten kaupungin laitamille junakaluston tuotantoa varten, mikä on sittemmin alueella lakannut. VR:n tarkoitus on käyttää yhtiön omaisuutta junaliikenteen tarvitsemiin investointeihin, eikä ryhtyä pysyvästi kiinteistösijoittajaksi konepajalla.

Konepajatoiminta päättyi pääosin 1990-luvulla ja viimeisetkin huoltotyöt siirtyivät 2000-luvun alussa Ilmalaan Helsingin varikolle. Siitä saakka kun konepajan hiljeneminen on ollut tiedossa, alueelle on haettu uutta käyttöä Helsingin kaupungin kanssa. Konepaja-alueen laaja ratapiha on kaavoitettu ja melkein rakennettukin asuinalueeksi. Asuntoja nousee myös Aleksis Kiven kadun ja Teollisuuskadun varsille. Yksi arvokkaista konepajahalleista on muutettu pääkonttoriksi.

Asemakaavan muutos asuin- ja työpaikka-alueeksi nosti Pasilan konepaja-alueen arvoa. Kuten kaikissa muissakin vastaavissa tapauksissa, kaupunki leikkaa osan arvonnoususta itselleen ns. maankäyttömaksuna. Tarjosimme suojeltuja rakennuksia kaupungille osana maksua, mutta kaupunki ei halunnut niitä omistukseensa. Maankäyttömaksu hoidettiin luovuttamalla katu- ja puistoalueeksi kaavoitetut alueet ja Sturenkadun varren tontti kaupungille ja maksamalla loput käteisellä.

VR:n tavoitteena on ollut luopua alueesta rautatiekäytön päätyttyä. Tontteja on myyty yksi kerrallaan ensin asuinrakentamiseen ja myös toimitiloiksi. Tällä hetkellä VR:n omistuksessa on enää pieni osa alkuperäisestä konepaja-alueesta. Tarkoituksena on luopua siitäkin.

Yksi kiinnostunut ostajataho on omalla kustannuksellaan, toki VR:n valtakirjalla selvittänyt oman suunnitelmansa toimivuutta ja sopivuutta alueelle. Rakennusten uutta käyttöä ohjaavat kaupungin päätökset eli asemakaava, sen suojelumääräykset ja niihin perustuva rakennuslupa. Jos suunnitelmat sopivat kaupungin asettamiin reunaehtoihin, ostajataho jättänee tarjouksen rakennusten ostamisesta ja VR:n omistus alueella päättyisi.

Paikan henki – genius logi



Mistä syntyy paikan henki? Mielenkiintoinen ympäristö syntyy, kun rakentamisen eri aikakaudet kohtaavat sopusoinnussa, arvostaen ja täydentäen toisiaan.

Lahden suojellun rautatieaseman viereen valmistunut matkakeskus on moderni joukkoliikenteen liityntäpaikka Lahden seudulla matkustaville. Liikenteen solmukohta, jossa kohtaavat kauko- ja seutuliikenne sekä junat. Aseman eteen maamerkiksi valmistui uusi suurkatos, joka on uusi kaupunkikuvallisesti näyttävä sisääntulo kaupunkiin.

Matka tähän on kuitenkin ollut pitkä. Liikenneministeriön valtakunnallisen Matkakeskus-projektin aikana pidettiin arkkitehtikilpailu 1993, jossa etsittiin alueelle maankäytön ratkaisuja. Seuraava vaihtoehtoja tutkinut selvitys tehtiin 2003. Uusi arkkitehtikilpailu alueen ideasuunnittelusta pidettiin 2012.

Lahden rautatieasema on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi ympäristöksi Suomessa ja suunnittelussa kiinnitettiin laatutasoon erityistä huomiota. Katoksen materiaaliksi valittu kupari tuo kaupunkikuvaan arvokkuutta ja se on myös kestävä materiaali, joka patinoituu kauniisti. Kupari sopii myös väriltään hyvin historialliseen tummaan punatiileen, jota 1930-luvun rautatierakennuksissa on käytetty. Alueen valaistusratkaisut ovat innovatiivisia ja ottavat pitkän pimeän kauden huomioon.

Alueella on myös, nykyisin Lahden kaupungin omistama, vanha puinen asemapäälliköntalo, joka on suojeltu, ja etsii uutta käyttöä. Rakennus sopisi hyvin vaikka kulttuurikahvilaksi. Asemapuistoa on myös pyritty säilyttämään sen ympärillä. Aseman lähialueelta kaadetuista jalopuista on tehty asemalle odotuspenkkejä.

Tunnin kaupungit

Suomessa on pitkään elänyt visio tunnin matkan päässä olevasta kaupunkiverkostosta, jonka nopeat junat voivat tarjota tulevaisuudessa. Ensimmäinen toteutui Lahdessa, kun oikorata valmistui 2006. Projektin yhteydessä korjattiin asemarakennusta, josta saatiin esteetön hissiyhteys laituritunneliin, sekä uusittiin laiturikatokset.

Arjen logistiikkaa

Lahdessa seutu- ja kaukoliikenteen terminaali sijoitettiin rautatieaseman naapuriksi ja alue toimii myös lähiliikenteen solmukohtana. Matkakeskuksen alueelle tulee satoja uusia pysäköintipaikkoja sekä Suomen ensimmäinen robottiparkkitalo. Kävely- ja pyöräreitit eri puolilta kaupunkia on suunniteltu sujuviksi alueelle ja pyörät saavat 200 säältä suojattua pysäköintipaikkaa. Matkakeskus nopeuttaa entisestään hyviä yhteyksiä ja tarjoaa Lahden kaupungin kehittymiselle lisää potentiaalia.

Matkakeskusalueen arkkitehtuuri edustaa kansainvälistä tasoa ja alue on saanut Suomen kuntatekniikan pääpalkinnon onnistuneesta kokonaisuudesta. Paikan hyvä henki on huomioitu laajasti media-artikkeleissa jopa kansainvälisesti, kuten Archdaily-sivustolla upeissa valokuvissa.

Kuvat: ylin kuva: Tommi Lahtola, kaksi alinta kuvaa: Lassi Häkkinen

Elielkin oli täällä

Mistä tunnistaa hyvän arkkitehtuurin? Antiikin aikana jo määriteltiin arkkitehtuurin arvoiksi: kauneus, käytettävyys ja kestävyys. Hyvässä arkkitehtuurissa nämä arvot kestävät myös aikaa.

VR pääkonttori eli Rautatiehallitus on toiminut samoissa tiloissa nyt 106 vuotta. Helsingin rautatieaseman suunnittelun sai arkkitehti Eliel Saarinen 1904 pidetyn arkkitehtikilpailun voittona. Rakennus oli valtava hanke tuon ajan Suomessa ja olisi vielä tänä päivänäkin. Käsin tehdyt piirustukset veivät aikaa ja työmaalla piti antaa ohjeita koko rakentamisen ajan. Saarinen perustikin oman toimiston hallintorakennuksen kolmanteen kerrokseen jossa työskenneltiin aina vuoteen 1914 saakka. Paikalla oli koko ajan ainakin yksi työtekijä laatien detaljipiirustuksia.

Rakennesuunnittelijana oli Valtionrautateiden oma siltasuunnittelija Jalmar Castren joka oli betonirakentamisen pioneeri Suomessa. Hänestä tuli myöhemmin vuonna 1923 Valtionrautateiden pääjohtaja.

Vuonna 1909 hallintorakennusosa valmistui ja siellä oli nelisensataa huonetta.
Rakennuksessa oli työntekijöitä yhtä paljon kuin tuon ajan pienessä kaupungissa oli asukkaita. Rautabetonirakenteet, keskuslämmitys, sähkövalot, vesivessat ja kaksi hissiä edustivat teknistä edistyksellisyyttä.

Rautatiehallituksen arvokkaimmat tilat olivat ja ovat edelleen istuntosali, pääjohtajan huone sekä johtajien huoneet jotka sijoitettiin kaikki toiseen kerrokseen.
Muita arvokkaita tiloja ovat sisääntuloaulat ja pääporras sekä käytävät jotka ovat joka kerroksessa vähän erilaiset korkeudeltaan ja kattomuodoltaan. Pisin käytävä on jopa 150 metriä.

Koska Eliel Saarinen oli paikalla koko Rautatiehallituksen rakentamisen ajan ja siellä näkyy hänen arkkitehtuurityylinsä myös parhaiten. Rakennus on kokonaistaideteos jossa ulko- ja sisäarkkitehtuuri ovat yhtä tärkeitä. Tunnelmaa luotiin aivan omanlaisella värityksellä ja detaljisuunnittelulla. Myös huonekalut olivat osa kokonaissuunnitelmaa. Hallintorakennukseen Saarinen suunnitteli uniikkikalusteet johtajien huoneisiin ja työtiloihin sarjavalmisteiset huonekalut, joita tehtiin lisää samoilla piirustuksilla monessa eri vaiheessa. Alkuperäisiä Saariskalusteita on ollut käytössä 106 vuotta. Harva nykykaluste tulee saamaan tuollaista elinkaarta.

Pääkonttori on hyvin säilyttänyt alkuperäiset tyylipiirteensä, koska käyttötarkoitus on pysynyt samana. Alun perin valitut materiaalit ovat myös olleet kestäviä kuten betonimosaiikkilattiat, massiivipuiset ovet ja rapatut pinnat. Säilymisen on myös mahdollistanut talon oma ammattikunta; rautatiearkkitehdit ja talon omat korjaustyöntekijät sekä puusepät ovat sadan vuoden aikana pitäneet Saarisen perinnöstä huolta.

Tyylisuunta oli Suomessa 1900-luvun alussa muuttunut kansallisromantiikasta jugendiin ja kansainvälisesti puhuttiin art nouveausta. Helsingin rautatieasema ei kuitenkaan edusta puhtaasti mitään noista.  Puhutaankin Saarisen tyylistä, koska se oli tunnistettavasti hänen omaansa verrattuna ajan muihin arkkitehteihin.

Helsingin rautatieasema oli nuoren arkkitehdin mestarityö, joka johdatti myöhemmin Eliel Saarisen kansainväliseen kuuluisuuteen.

1