VR:n tarkoitus on luopua Pasilan konepaja-alueesta

Pasilan konepaja perustettiin yli 100 vuotta sitten kaupungin laitamille junakaluston tuotantoa varten, mikä on sittemmin alueella lakannut. VR:n tarkoitus on käyttää yhtiön omaisuutta junaliikenteen tarvitsemiin investointeihin, eikä ryhtyä pysyvästi kiinteistösijoittajaksi konepajalla.

Konepajatoiminta päättyi pääosin 1990-luvulla ja viimeisetkin huoltotyöt siirtyivät 2000-luvun alussa Ilmalaan Helsingin varikolle. Siitä saakka kun konepajan hiljeneminen on ollut tiedossa, alueelle on haettu uutta käyttöä Helsingin kaupungin kanssa. Konepaja-alueen laaja ratapiha on kaavoitettu ja melkein rakennettukin asuinalueeksi. Asuntoja nousee myös Aleksis Kiven kadun ja Teollisuuskadun varsille. Yksi arvokkaista konepajahalleista on muutettu pääkonttoriksi.

Asemakaavan muutos asuin- ja työpaikka-alueeksi nosti Pasilan konepaja-alueen arvoa. Kuten kaikissa muissakin vastaavissa tapauksissa, kaupunki leikkaa osan arvonnoususta itselleen ns. maankäyttömaksuna. Tarjosimme suojeltuja rakennuksia kaupungille osana maksua, mutta kaupunki ei halunnut niitä omistukseensa. Maankäyttömaksu hoidettiin luovuttamalla katu- ja puistoalueeksi kaavoitetut alueet ja Sturenkadun varren tontti kaupungille ja maksamalla loput käteisellä.

VR:n tavoitteena on ollut luopua alueesta rautatiekäytön päätyttyä. Tontteja on myyty yksi kerrallaan ensin asuinrakentamiseen ja myös toimitiloiksi. Tällä hetkellä VR:n omistuksessa on enää pieni osa alkuperäisestä konepaja-alueesta. Tarkoituksena on luopua siitäkin.

Yksi kiinnostunut ostajataho on omalla kustannuksellaan, toki VR:n valtakirjalla selvittänyt oman suunnitelmansa toimivuutta ja sopivuutta alueelle. Rakennusten uutta käyttöä ohjaavat kaupungin päätökset eli asemakaava, sen suojelumääräykset ja niihin perustuva rakennuslupa. Jos suunnitelmat sopivat kaupungin asettamiin reunaehtoihin, ostajataho jättänee tarjouksen rakennusten ostamisesta ja VR:n omistus alueella päättyisi.

Hiljaista vetoa



Muistatko, kun junan veturin kuuli jo kaukaa? 100-vuotisjuhlavuonna 2017 kaupalliseen liikenteeseen tuleva Vectron-sähköveturi poikkeaa monin tavoin lajitovereistaan – se on hyvin hiljainen ja silti siitä tulee VR Groupin tehokkain veturi. Sen teho vastaa noin 60–70 perheautoa.

Vectron, Sr3-veturi sopii sekä nopeaan matkustajaliikenteeseen että raskaaseen tavaraliikenteeseen. Veturi voi vetää reilut 2 000 tonnia painavaa tavarajunaa. Sen huippunopeus on 200 km/tunnissa ja pituus on noin 19 metriä.

Suomalaisiin sääoloihin sopivaksi

Vectron-veturityyppi on räätälöity Suomen rataverkolle ja suomalaisiin sääoloihin sopivaksi. Veturi toimii jopa 40 asteen pakkasessa. Ilmanottoaukot on siirretty katolle, minkä ansiosta pöllyävä lumi ja kosteus eivät kulkeudu rakenteisiin junan kulkiessa.

Veturin alustan rakennetta kehitettiin lumen kerääntymisen välttämiseksi. Kaapelit, antennit ja anturit suojataan lumelta. Veturin keulaan on lisätty lumiaura. Keulaa myös vahvistetaan hirvitörmäysten varalta.

Myös ohjaamon lämmöneristystä on parannettu. Veturin ohjaamo on myös aiempaa tilavampi, ergonomisempi ja paremmin ilmastoitu.

Katso videoita Vectronin vaiheista: uuden sähköveturin valmistus, VR Groupille räätälöidyn sähköveturin tulo Suomeen ja Vectron testiajossa Suomen rataverkolla.

Kyseessä on VR Groupin historian suurin yksittäinen hankinta, jonka arvo on yli 300 miljoonaa euroa. Veturihankinta on osa merkittävää VR Groupin kalustoinvestointien sarjaa. Parin vuosikymmenen aikana uutta kalustoa on hankittu noin miljardilla eurolla.


Kuvat ja videot: Otavamedia Oma Oy

Ainolan asemalta Ainolaan



Lähijuna hidastaa ja lopulta pysähtyy Ainolan asemalla, Järvenpään etelärajalla. Tästä on lyhyt matka Suomen kulttuurihistorian yhteen tärkeimmistä paikoista, säveltäjämestari Jean Sibeliuksen kotiin, Ainolaan. Kävellen matka sujuu helposti, kevyenliikenteen reitti on opastettu asemalta kohteeseen.

Junalla Sibeliuksen kotiin on helppo päästä. Helsingin keskustasta Ainolan asemalle vain 26 minuuttia, pohjoisen suunnasta Riihimäeltä 25 minuuttia ja Hyvinkäältä 17 minuuttia. R-juna pysähtyy Ainolassa kaksi kertaa tunnissa suuntaansa, aamusta aikaisesta myöhäiseen iltaan. Kauempaa tulevat voivat vaihtaa kaukojunasta lähijunaan Tikkurilassa tai Riihimäellä.

Täällä junat ovat pysähtyneet vuodesta 1949 lähtien, ensin aseman nimi oli Kyrölä läheisen asuinalueen mukaan. Kun Sibeliuksen 150-vuotisjuhlavuosi lähestyi, aseman nimeä ehdotettiin vaihdettavaksi läheisen Ainolan mukaiseksi.  Liikennevirasto päättikin nimen vaihtamisesta. Aseman nimikyltit vaihdettiin juhlavuoden heinäkuun alussa 2015.

Ainolan asema ei ole ainoa säveltäjämestarin yhteys junaliikenteeseen. Helsingin ja Pietarin välillä kulki Sibelius-niminen kansainvälinen pikajuna vuosina 1992-2010, sen jälkeen välillä on kulkenut myös musiikkiin viittaava Allegro-juna. Sibelius itse oli ahkera junan käyttäjä, sekä matkoillaan ulkomailla että Suomessa. 1900-luvun alussa hän kulki usein junalla Viipurin ja Pietarin kautta esimerkiksi Berliiniin.

Tarkemmin Sibeliuksen matkoista.

Kuva: Olavi Karasjoki, Suomen Rautatiemuseo (kuvattu 2.9.1964)

Unohtuiko jotain?



Kun juna tulee pääteasemalle esimerkiksi Helsinkiin, niin konduktööri kuuluttaa määräasemakuulutuksen ja siinä samassa kertoo matkustajille, että muistavat ottaa kaikki matkatavaransa mukaan.

Määräasemalle saapumisen jälkeen juna lähtee Ilmalaan huoltoraiteelle. Konduktööri tekee vielä junassa määräasematarkastuksen, missä hän kävelee junan läpi varmistaen, ettei sinne ole jäänyt matkustajia. Siinä samalla hän tarkistaa, onko mahdollisesti matkustajalta unohtunut junaan matkatavaroita.

Junanvaihtotilanteet voivat olla kiireisiä. Olin yksi kesäinen päivä menossa junalla kohti Helsinkiä. Tarkastin lippuja, ja parin vaunun jälkeen eteisessä tuli vastaan nainen, joka oli melkein paniikissa. Kyselin, että mikä mahtaa olla hätänä.

Tämä kyseinen matkustaja vastasi samalla haukkoen henkeä, että hän oli juuri vaihtanut Porin junasta ja siirtynyt äkkiä tähän Helsingin junaan, mutta häneltä oli jäänyt viulu siihen toiseen junaan. Hän oli erittäin huolissaan siitä, oliko viulu vielä tallella, ja keskusteluissa selvisi, että kyseinen soitin oli arvoltaan yli 20 000 euroa.

Otin siinä sitten selvää, mihinkä päin tämä Porista tullut juna lähti ja sehän oli jo kovaa vauhtia matkalla menossa kohti Turkua. Sain kiinni kyseisen junan konduktöörin ja pyysin häntä tarkistamaan, oliko viulu vielä tallella. Turkuun menevän junan konduktööri soitti minulle ja kertoi, että viulu oli löytynyt ja oli nyt turvassa hänellä. Matkustaja huokaista helpotuksesta ja hän sopi hakevansa viulun Turusta, eli tarinalla oli onnellinen loppu.

Milleniaalit tulevat – kumpi sopeutuu: organisaatio vai nuoret?



Se on vavahduttava hetki, kun oivallat, että aika ajoi jo nuoruutesi ohi. Kun et enää pysy mukana heidän jutuissa, et ymmärrä heidän kieltä, toivot heidän olevan julkisilla paikoilla hiljempaa, voit katsoa peiliin ja todeta, että et ole nuori enää. Tämän lisäksi he odottavat työelämältä ja johtamiselta eri asioita. He haastavat kehittämis-, palautteenanto- ja johtamiskulttuurimme. Apua!

Se on varsin epämukava tunne, kun tajuat, että saadaksesi ja pitääksesi osaavia nuoria henkilöitä talossa, jonkin on muututtava perustavanlaatuisesti tai törmäyksiä tapahtuu. Mutta kumman täytyy sopeutua: organisaation nuoriin vai nuorten organisaatioon?

Voimme yrittää pitää vanhasta kiinni ja sopeuttaa nuoria talon tavoille. Mutta jos se sotii kaikkea sitä vastaan, mihin he ovat kasvaneet, he eivät meillä pitkään pysy, jos tulevat ollenkaan. Sen sijaan voisimme kysyä, mitä me voisimme oppia nuorilta?

Milleniaalit arvostavat rahan sijaan enemmän työnmielekkyyttä ja työssä viihtymistä. Diginatiiveina heille on tärkeää myös moderni tietotekninen ympäristö. He toivovat organisaatioilta kehittymismahdollisuuksia ja joustavuutta. He ovat tottuneet nopeaan toimintaan. Tehdään päätökset siellä, missä päätöksenteko tarve on. Annetaan heidän yrittää uusia asioita, ja jos ei onnistuta, niin ainakin opimme yhdessä. Valtuutetaan ja vastuutetaan heitä, eikä kerrota kuinka asiat pitää tehdä. Ohjataan toimintaa oikeanlaisella ja oikea-aikaisella palautteella. Kuulostaa ketterältä toiminnalta minusta. Ilo on myös huomata, kuinka meillä satsataan näihin asioihin kokoajan enemmän. Kulttuurin muuttuminen ottaa aikansa, mutta yritystä alkaa olla.

Tervetuloa juttelemaan meidän nuorten osaajiemme kanssa, millaiseksi he ovat kokeneet työskentelyn isossa ja pitkän historian omaavassa yrityksessä. Tapaamisiin ARENA-messuilla 9.11. ja Contact Forum -messuilla 7.12.