Lähde junalla autolomalle!

Autojuna-asemasta kertova kyltti Pasilassa

Oletko lähiaikoina lähdössä ihastelemaan Lapin värikylläisiä ruskamaisemia? Vai haaveiletko kenties jo alkutalven laskettelulumista? Auto kulkee kätevästi reissussa junakyytiläisten mukana.

Kun pääkaupunkiseudulta suunnataan pohjoiseen, autot lastataan junan selkään Pasilan uudella autojuna-asemalla, joka sijaitsee Pasilan aseman pohjoispuolella, Hartwall Areenan tuntumassa.

Autojuna-asema, jonka alue rajautuu Ratapihantien ja Veturitien väliselle alueelle, vihittiin käyttöön kesäkuussa 2012. Tätä ennen autot kuormattiin kyytiin Töölössä. Aseman omistaa Liikennevirasto.

Uudelle autojuna-asemalle ajetaan Länsi-Pasilan kautta, Veturitieltä kääntyvästä liittymästä. Navigaattoriin voi näppäillä osoitteen Veturitie 9. Ajoreitti on merkitty opastein.

Kuormausajan voi tarkistaa matkalipusta. Paikan päälle kannattaa saapua hyvissä ajoin ennen lastausajan päättymistä. Jos tarve vaatii, VR voi kuormata auton myös omasta puolesta.

Matkustajat ja auton kuljettaja voivat nousta junaan lastauksen jälkeen Pasilan asemalta. Vaihtoehtoisesti on mahdollista matkustaa Helsingin päärautatieasemalle lähijunalla. Lähtöpäivän autojunalippu oikeuttaa matkaan.   

Lastausalueelta voi suunnata Pasilan asemalle varta vasten määriteltyä kävelyreittiä pitkin. Matkan pituus on noin 400 metriä, ja reitin varrella olevat kyltit ohjaavat perille omaa kyytiä odottelemaan.

Autovaunut kiinnitetään junan runkoon, kun juna on ohittanut Pasilan aseman. Matkustettaessa auton kanssa etelää kohti on syytä jäädä pois Pasilassa ja noutaa oma menopeli saman tien purkupaikalta.

Autojuna-asemat sijaitsevat Pasilan lisäksi Tampereella, Turussa, Oulussa, Rovaniemellä, Kemijärvellä ja Kolarissa. Viime vuonna junissa kuljetettiin lähes 40 000 matkustajien autoa.   

Autojunapaketti on vaivaton vaihtoehto matkaajalle: siihen sisältyvät auton kuljetus, junamatkat ja makuupaikat. Paketin voi hankkia kaikista junalippujen ostopaikoista, myös verkkokaupasta.

Ostettaessa autopaikkaa tai -pakettia tulee ilmoittaa auton merkki, malli sekä rekisterinumero. Myös tiedot auton koosta tarvitaan, jotta lastaus kuljetusvaunuun soveltuvalle paikalle sujuu sukkelasti.

Jos käyttää autojunaa useammin, kannattaa rekisteröityä VR:n Veturi-asiakasohjelmaan. Tunnuksien takana säilyvät annetut auton tiedot, mikä vähentää paperien kaivelemisesta koituvaa vaivaa.    

Sesonkiaikoina autojunia lähtee myös suoraan Pasilan autojuna-asemalta. Tällöin voi siirtyä ratin takaa suoraan makuuvaunuun – ja nauttia ajamisen sijaan vaikka ravintolavaunun antimista!

Tutustu Pasilan autojuna-asemaan panoraama-kuvien avulla.

Hyvää syntymäpäivää, rantarata

Pohjankurun tunneli rantaradalla. Kuva: Allan Scotson

Rantarata on tunnettu tunneleistaan, kuvassa Pohjankurun tunneli. Kuva: Allan Scotson

Turun sataman Helsinkiin yhdistävä rantarata viettää tänään 110-vuotissyntymäpäiväänsä. Rantarata on rakennettu osissa. Sen viimeisin osa Pasila-Karjaa avattiin liikenteelle 110 vuotta sitten eli 1.9.1903. Liikenteeseen asetettiin kaksi päivittäistä junaparia. Nykyisin rataosalla liikennöi viikoittain noin 370 kaukojunavuoroa.

Rantarata ei ole suinkaan Helsingin ja Turun välisen rautatien alkuperäinen nimi. Vanhinta Turku-Karjaa –osuutta nimitettiin aluksi Turun-Karjan (sic!) rautatieksi. Rantarata-nimi vakiintui puhekielessä 1930- ja 40-luvuilla. Nimeä ei ole kuitenkaan koskaan virallistettu.

Helsingin päärautatieasemalle rantarata tuli omilla raiteillaan vasta vuonna 1970. Siihen asti rantaradan junat käyttivät Pasilan ja Helsingin välillä Riihimäelle vievän pääradan raiteita.

Kaukoliikenne rantaradalla liikennöidään pääosin IC2-kalustolla. Matka-aika Turun ja Helsingin välillä on kaksi tuntia, kun se 110 vuotta sitten oli nopeimmillaan noin kuusi tuntia. Kuten kulunut elokuu osoitti, on rantarata herkkä junaliikenteen häiriöille. Rata on pääosin yksiraiteista ja ohituspaikkoja on harvassa. Tämän vuoksi junaliikenteen ongelmat kertaantuvat herkästi ja vaikuttavat koko rataosuuden liikenteeseen.

Rantarata kulkee monin paikoin savimaalla. Maa on vuosikymmenien saatossa kadonnut radan alta monta kertaa, ja tietysti korjattu. Rata oli ennen 1980- ja -90-luvun oikaisuja erittäin mutkainen ja hidas. Nykyisin rantaradan liikenteelliset pullonkaulat ovat Leppävaara-Kauklahti –osuudella ja Salo-Turku –välillä. Kauklahteen asti tarvittaisiin lisäraiteet vilkasta lähiliikennettä varten ja Salo-Turku –osuudella on paineita taajamaliikenteen aloittamiseksi.

Rantarata on tunnettu tunneleistaan. Radalla sijaitsi aikanaan myös, jos nyt ei maailman, niin ainakin Suomen pisin ”tunneli”. Neuvostoliiton vuokrattua Porkkalan alueen sotien jälkeen, eivät junat ensin kulkeneet moneen vuoteen rantaradalla Kirkkonummen kautta. Sittemmin Neuvostoliitto antoi luvan alueen läpi kulkemiseen. Ehtona oli kuitenkin, että matkustajavaunujen ikkunat peitettiin vuokra-alueen läpiajon ajaksi.

Suomalaisen rataverkon omistaja Liikennevirasto selvittää tällä hetkellä investointeja, joita tarvittaisiin Varsinais-Suomen paikallisjunaliikenteen käynnistämiseen Turusta Saloon, Loimaalle ja Uuteenkaupunkiin. Rantaradalla alkanee siis uusi aikakausi tulevina vuosina.

Lähteena mm.: Markku Nummelin: Rantarata. Kustantaja Laaksonen 2008.

Novelleja erilaisista matkoista

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Matkaan-lehdessä on vuoden ajan julkaistu matkanovelleja, jotka maan eturivin kirjailijat kuten Jari Tervo, Mikko Rimminen ja Jari Järvelä ovat kirjoittaneet. VR:n, Nuoren Voiman Liiton ja WSOY:n yhteishanke sai huipennuksen, kun 22 kirjailijan tekstit on koottu yksien kansien väliin. Novelli palaa! -kirja julkaistiin 27.8. Näistä teksteistä jo 12 matkanovellia on ollut luettavissa sekä Matkaan-lehdessä että vr.fi-sivuilla.

WSOY:n Matkanovelleja-antologian ovat päätoimittaneet Katja Kettu ja Aki Salmela. Matkanovelleja hankkeeseen liittynyt Novelli palaa! -kiertue on liikkunut ympäri Suomen kymmenissä tapahtumissa ja tehnyt tutuksi lyhyttä ja kuvaavaa arkiproosaa, jota useat novellit edustavat. Novelleissa käsitellään erilaisia matkakertomuksia muun muassa junassa, metsästysretkellä tai mielen sisällä. Lukija kokee itsekin pääsevänsä matkalle. Rosa Liksomin sanoin: ”Kaikille hyvää matkaa ja varsinkin junalla.”

Lue viimeisin Matkaan-lehden novelli.

Lisää novelleja voit lukeä täällä.

Kuva: WSOY

Emma on uniikki työkalu

Keltainen radantarkastusvaunu Ttr1 51 tottelee yleisimmin lempinimeä Emma. Emma on työkalu, jolla tarkastetaan raiteen asentovirheitä, geometriaa ja ajolangan asentoa.

- Tarkastuksen tärkein tehtävä on varmistaa liikennöinnin turvallisuus ja radan käyttökunto, Kari Koskinen summaa. Koskinen on kymmenen vuotta vetänyt ja kehittänyt radantarkastusta - palvelua, jonka Liikennevirasto ostaa VR Trackilta riippumattomana palveluna. Tarkastukset antavat kunnossapitäjille tiedon radan virheistä ja puutteista ennen kuin niistä koituu vaaraa. Tarkastukset vaikuttavat myös kunnossapitosuunnitelmiin ja radanpidon investointeihin.

Emma on uniikki työkalu. Siinä oleva radantarkastusmittalaitteisto on poikkeuksellinen: paikannustarkkuus on 25 senttiä, kun muilla vastaavilla laitteilla se on jotakuinkin kuusi metriä. Jokaisesta radalla olevasta tapahtumasta on kaikki tiedot tietokannassa. Mittaustuloksia, virheitä ja poikkeamia verrataan edellisiin vuosiin, joten virheiden sijainnit pystytään ennakoimaan 98 prosentin todennäköisyydellä.

Radantarkastuspalveluissa työskentelee yhdeksän hengen tehoporukka. Tarkastuskierroksilla käy heistä seitsemän. Vesa Moilanen on ollut kolme vuotta mittausinsinöörinä, eikä selkeästi vaihtaisi hetkeäkään pois.

– Työpäivät ovat vaihtelevia ja monipuolisia. Kaikki työ tehdään itse, mittauksista laitteiston korjauksiin, tarkastuksien suunnittelusta niiden raportointiin.

Moilasen työhön kuuluu tarkastusten ja tietokannoista huolehtimisen lisäksi jatkuva tuotekehittäminen.

– Tuotekehittäminen on meillä sitä, että haetaan ratkaisuja tilaajan eli Liikenneviraston asettamiin tavoitteisiin. Kehittämisessä päästään hyödyntämään kaikkien osaamista ja ammattitaitoa, Moilanen kertoo.

Markku Mäkäräinen ja Paavo Yrjänheikki ovat molemmat olleet alusta asti radantarkastuspalveluissa. He toimivat Emman kuljettajina, ja työhön kuuluu lisäksi aikataulujen tekemistä, lupien pyytämistä liikenteenohjaukselta sekä koneen kunnossapitoa.

– Monipuolista homma. Ei meillä niin rajoja tunneta, kaikki tekevät, mitä osaavat. Tässä porukassa ei kenelläkään mene sormi suuhun, he tuumivat.

Reissutyössä pääsee myös laulamaan, mikä tuntuu olevan porukalle lähellä sydäntä. Mukana on yksi virallisesti ammattilainenkin. Paavo Yrjänheikillä on oma orkesteri, jolle hän tekee kappaleita. Tesipeliä kannattaa muuten lähteä Rovaniemelle kuuntelemaan pidemmänkin matkan takaa.

Tiesitkö että: Miksi Sr1-veturia sanotaan Siperian sudeksi?


Rakkaalla veturilla on monta nimeä. Siperian susi eli Sr1-sähköveturi tunnetaan tuttavallisesti myös nimellä kaalihäkki.

Lempinimi ‘Siperian susi‘ juontuu sekä vetureiden valmistuspaikasta, sekä siitä, että veturin ääni kovissa nopeuksissa muistuttaa suden ulvontaa. Venäläinen Novotšerkasskin veturitehdas valmisti Valtion Rautateiden tilauksesta yhteensä 111 Sr1-veturia vuosina 1972–1985 ja 1993–1995.

Liikenteessä on edelleen 109 veturia. Niistä vanhimpien matkamittarissa on kilometrejä noin viisi miljoonaa kilometriä.