Perehdyttäminen on muutakin kuin tiedon välittämistä


Yleisesti voidaan nähdä, että uusien työntekijöiden perehdytyksessä on keskeistä, että työtehtäviin pääsee mahdollisimman nopeasti kiinni ja lakisääteiset vaatimukset täyttyvät. Onnistunut perehdytys takaa sen, että uusi henkilö pystyy tekemään työnsä tuottavasti. Tärkeää on myös varmistaa, että uusi henkilö pääsee sekä osaksi työyhteisöä että koko organisaation jäseneksi.

Olemme ottaneet VR-Yhtymässä muutaman viime vuoden aikana käyttöön uusia käytäntöjä ja työkaluja uusien työntekijöiden perehdyttämiseen. Meillä on muun muassa käytössä omat perehdytyssuunnitelmat asiantuntija- ja esimiestehtäviin, perehdytyspäiviä, verkko-oppimisratkaisuja sekä liiketoimintakohtaisia omia perehdytysjaksoja. Lisäksi omiin koulutusohjelmiimme, mm. veturinkuljettajaksi ja konduktööriksi, on hyvin tarkoin määritellyt perehdytysjaksot.   

Panostuksia on perehdyttämisen tehty, mutta miten olemme onnistuneet?

Lähdimme syksyllä arvioimaan perehdyttämiskäytäntöjämme kysymällä perehdytyksen onnistumista yli 400 uudelta VR:läiseltä. Lisäksi olemme keskustelleet liiketoimintajohtajien kanssa perehdyttämisen onnistumisesta, kehittämisestä ja tavoitetilasta. Kyselyn ja haastattelujen lisäksi halusimme ottaa koko henkilöstömme perehdyttämisen kehittämiseen mukaan. Heitimme haasteen koko henkilöstöllemme Ideat kehiin -haasteportaalimme kautta ja kysyimme, miten he kehittäisivät yhteisiä perehdyttämisen käytäntöjä. Saimmekin henkilöstöltä hienoja ehdotuksia, joista valitsimme jatkotyöstöön ideat uusien työntekijöiden ”kaveritoiminnasta” sekä kattavamman seurannan perehdyttämisen onnistumiselle.

Koko selvitystyön tulosten analysointi ja se, miten ryhdymme perehdytystämme kehittämään edelleen, ovat meillä vielä kesken, mutta käytyjen keskustelujen pohjalta on jo noussut selviä teemoja:

  • Perusasioiden ja työn tekemisen valmiudet perehdytetään hyvin, mutta olisiko tähän käytettävissä uusia tapoja?
  • Onnistummeko tarpeeksi hyvin siirtämään tietoa toimialamme erityispiirteistä, organisaatiostamme, organisaatiokulttuuristamme ja arvomaailmastamme?
  • Yleisesti nähdään, että ne tavat, joilla uusia työntekijöitä perehdytetään, kertovat paljon yrityskulttuurista. Mitä VR:n nykyiset perehdytyskäytännöt kertovat yrityskulttuuristamme?

Jotkut yritykset ovat vieneet tätä ajattelua pitkälle brändäämällä sekä rekrytointi- että perehdytysprosessinsa. Osalla henkilöstö ja sidosryhmät ovat rekrytoinneissa ja perehdyttämisessä hyvin aktiivisessa roolissa. Näin toimivat muun muassa Futuricen rekrytointi- ja onboarding-käytännöt.

Perehdyttäminen pitää siis nähdä laajempana asiana kuin tiedon välittämisenä. Tästä on esimerkkinä hyvä Lauri Luodon blogikirjoitus, jossa hän täsmentää perehdytyksen eri näkökulmia. Kuten hän kirjoittaa, perehdytyksen tarkoitus ei ole vain se, että välitetään tietoa uudelle henkilölle. Tarkoituksena on virittää halua ja oikeanlaista tunnelmaa työskentelyyn yrityksessä ja antaa tulijalle isompi kuva organisaation tarkoituksesta ja siitä, mikä sille on tärkeää. Luoto painottaa myös perehdytystä vuorovaikutteisena ja pitkänkestoisena asiana, jossa luodaan edellytykset ja halu menestykselliseen työskentelyyn yrityksessä.

Minkälaisia kokemuksia sinulla on onnistuneesta perehdyttämisestä?

Lehtikeleistä takapakkia tavarajunille

Tavaraliikenne, Vainikkala


Syksy on saapunut – värikkäät puut ovat kaunista katseltavaa, mutta vuodenaika tietää myös lehtikerrosta raiteille. Kun päälle tulevat vielä syyssateet, ovat kiskot yhtä 72 millimetriä leveää luistinrataa. Erityisesti raskaille tavarajunille tämä aiheuttaa ongelmien pitkissä ja jyrkissä mäissä.

Pahimpien "lehtikelien" aikaan tavarajunien painoa rajoitetaan, jotta näitä nk. mäkeen jääntejä ei sattuisi. Mutta erityisen huonot olosuhteet tai esimerkiksi se, kun veturin hiekoituslaite vikaantuu kriittisellä hetkellä, aiheuttavat näitä silloin tällöin.

Suomen monilla yksiraiteisilla rataosuuksilla tällainen heijastuu tietenkin nopeasti myös matkustajajuniin, jotka eivät pääse ohi tavarajunan seistessä mäessä. Tavarajunaa ei voi myöskään aivan helposti lähteä peruuttamaan takaisin edelliselle asemalle tai ohituspaikalle, koska mukana ei enää yleensä ole konduktööriä kuten ennen vanhaan.

Operaatiokeskus joutuu siis pikaisesti kartoittamaan, mistä saadaan nopeimmin avustava veturi paikalle. Jossain tapauksissa kyseeseen tulee juuri sen matkustajajunan veturi, joka odottelee metsätaipaleella läpi pääsyä.

Tällöin veturi irrotetaan junasta, operaatiokeskus tekee Liikennevirastoon kiireellisen ratakapasiteettianomuksen veturin siirrosta tavarajunan sijaintipaikkaan sekä avustavan veturin kuljettajalle aikataulun. Tavarajuna käydään auttamassa pois pinteestä, ja matkustajajuna saa veturinsa takaisin.

Tämän jälkeen junan jarrut pitää vielä tarkastaa, kuten turvallisuuden takia tehdään aina, jos veturi tai vaunuja on kytketty tai irrotettu junasta.

Tällaisessa toimenpiteessä vierähtää helposti tunti, jolloin operaatiokeskus alkaa välittömästi selvittää matkustajien jatkoyhteyksiä, joten työmme jatkuu vielä pitkään tilanteen jälkeenkin.

Kuva: VR Group/Leif Rosnell

(Liikenneviraston vastuulla on pitää rataverkko liikennöitävässä kunnossa.)

Suuria ja pieniä tekoja energian säästämiseksi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

VR-konserni osallistuu tällä viikolla Motivan järjestämän kansallisen energiansäästöviikon viettoon. Energiatehokkuus onkin yksi keskeisimmistä ympäristölupauksistamme. Tavoitteenamme on parantaa junaliikenteen energiatehokkuutta viidenneksellä vuosikymmenen loppuun mennessä.

Kansainvälinen ilmastopaneeli (IPCC) julkaisi kaksi viikkoa sitten uuden arviointiraportin ilmastonmuutoksen etenemisestä. Raportin mukaan maapallon keskilämpötila voi nousta viisi astetta vuosisadan loppuun mennessä, pohjoisella pallonpuoliskolla jopa enemmän.

Esimerkiksi merenpinnan nousu ja sään ääri-ilmiöiden lisääntyminen ovat seurauksia ilmastonmuutoksesta.  Niihin verrattuna nykyiseen taloudelliseen matalasuhdanteeseen liittyvät haitat ovat pienenpieniä. Mutta kummasti talousasiat ovat pääosassa politiikan agendoilla ja median palstoilla.

Maailman väkiluvun kasvu, kaupungistuminen ja taloudellinen kehitys johtavat energian kysynnän kasvuun. Kansainvälinen energiajärjestö IEA arvioi energiankulutukseen 35 %:n kasvua vuodesta 2010 vuoteen 2035.

Liikenne tuottaa noin viidenneksen maapallon kasvihuonekaasupäästöistä. Erityisen ongelmallisen liikenteestä tekee se, että sen arvioidaan muista sektoreista poiketen kasvavan edelleen voimakkaasti.

Ongelmallista on myös liikenteen lähes täydellinen riippuvuus fossiilisista polttoaineista, eli öljystä. Ilmastonmuutoksen etenemisen pysäyttäminen edellyttäisi mm. siirtymistä fossiilisista polttoaineista uusiutuvan energian käyttöön.

Ihmiskunnan voi todeta olevan suurien haasteiden edessä. Voisi ajatella, että yhden energiasäästöviikon viettämisellä ei ole mitään merkitystä tässä kokonaisuudessa. Näin ei kuitenkaan ole, vaan me tarvitsemme sekä suuria että pieniä tekoja laajalla rintamalla.

Energiansäästöviikon yhteydessä haluamme korostaa koko henkilöstöllemme energiansäästön merkitystä. Valaisemmeko toimitilojamme turhaan? Onko lämmöt säädetty kohdalleen? Pienistäkin teoista voi tulla suuria, kun niitä toistetaan useita kertoja ja pidemmän aikaa.

Suuria tekoja VR-konsernissa voidaan tehdä liikenteessä, jonka energiankulutus on neljä viidesosaa koko konsernin energiankulutuksesta. Keskeiset keinot ovat ajotapaan vaikuttaminen ja energiatehokkaan teknologian lisääminen.

Veturin- ja autonkuljettajille on annettu taloudellisen ajotavan koulutusta jo useiden vuosien ajan. Suunnitteilla on ottaa käyttöön teknologiaa, jolla kuljettajan on entistä helpompi tehdä ratkaisuja optimaalisen nopeuden ja tehonkäytön saavuttamiseksi.

Suuri teko rautatieliikenteessä on myös sähkövetoisen liikenteen käyttö.  Junaliikenteestä jo yli 80 % ajetaan sähköllä, ja tätä osuutta on tarkoitus edelleen kasvattaa. Keskeinen edellytys on ratojen sähköistyksen jatkaminen uusille rataosille.

Sähkövedon etuna on hyvä energiatehokkuus. Ja kun junaliikenteen sähkö on tuotettu vesivoimalla, ei päästöjä aiheudu ja uusiutuvan energian osuus on muusta liikennesektorista poiketen korkea.

Uudempaan sähkövetokalustoon liittyy vielä erityispiirteenä, että jarrutuksessa syntyvä sähköenergia voidaan syöttää takaisin verkkoon.  Pääkaupunkiseudun lähiliikenteessä takaisin syötetyn energian osuus on jopa 30 % ja kaukoliikenteessä 10 %.

Maailmanlaajuisesti tarvitaan pieniä ja suuria tekoja, joita tehdään myös VR-konsernissa.

Vive la energiansäästöviikko!

Kuva: sxc.hu/Alfi007

Kun pyörä ei pidä

Lehtikeli. Kuva: sxc.hu/inqeme nim


Vaikka tätä kirjoittaessani on syyskuun loppu ja elämme ensimmäisten yöpakkasten aikaa, olen kesälomalla. Ja mikä onkaan kesälomalla ajankohtaisempaa kuin kirjoittaa liukkaasta kelistä.
 
Fysiikassa puhutaan kitkakertoimesta. Mitä pienempi kerroin on, sitä liukkaampaa. Lisäksi erotellaan lepokitkakerroin (miten paljon kitka vastustaa liu'un alkamista) ja liikekitkakerroin (miten paljon kitka vastustaa jo alkanutta liukua). Lukioaikaisesta MAOL:in taulukkokirjasta luntaten kumin ja jään välillä lepokitkakerroin on jään märkyydestä riippuen 0,1-0,2 ja liikekitkakerroin 0,08-0,15.
 
Entäpä yhden teräksen ja toisen teräksen välillä? Luntatkaamme lisää: lepokitkakerroin 0,15 ja liikekitkakerroin 0,12. Siispä yhtä liukasta kuin kumi jäällä! No, käytännössä asia ei ole näin yksinkertainen, mutta totta on se, että junan pyörän ja kiskon välinen kitka - siis sen vähyys - on otettava monin eri tavoin huomioon. Nykyaikaisen junan suorituskyky alkaa olla niin mainio, että kitkasta on tullut yksi merkittävimmistä, ellei merkittävin etenemistä rajoittava tekijä.
 
Edellä mainitut kitkakertoimet koskevat ideaalitilannetta, puhdas teräskappale vasten toista puhdasta teräskappaletta. Epäpuhtaudet ja kosteus kiskon pinnalla heikentävät kitkaa entisestään, pahimmillaan hyvinkin merkittävästi. Rautateillä pahinta aikaa tässä suhteessa on syksy ja sen niin kutsuttu lehtikeli.
 
Lehtikeli syntyy, kun syksyn lehdet putoavat kiskoille, keli on kostea ja juna jyrää suurella painollaan lehtien ja muun ylimääräisen aineksen yli. Syntyy luonnon oma voiteluaine, joka vieläpä tarraa sitkeästi kiskon pintaan. Kitkakerrointa en uskalla arvioida, mutta paljoa se ei ole...
 
Valaiskoon eräs muutaman vuoden takainen omakohtainen kokemus asiaa. Elettiin syksyn liukkainta aikaa, ja meikäläisen tehtävänä oli ajaa pääkaupunkiseudun lähiliikenteen M-juna Helsingistä Vantaankoskelle. Tyypillisesti tuolla rataosalla kiihdytetään noin 80 km/h nopeuteen, minkä jälkeen aloitetaan jarrutus seuraavalle asemalle. Tuona eräänä kertana yhdellä asemavälillä onnistuin kiihdyttämään nopeudeksi kokonaiset 30 km/h, kunnes piti ryhtyä jarruttamaan "luistellen" seuraavan pysähdykseen. No, ei se juna Vantaankoskelle ajoissa ehtinyt, mutta turvallisesti kuitenkin.
 
Aivan avuttomia emme ilmiön kanssa kuitenkaan ole. Suurimmassa osassa junia on hiekoituslaitteistot, jotka sirottavat hienoa hiekkaa vetävien pyörien eteen, mikä parantaa kitkaa hieman. Pahimpina lehtikeliaikoina ja pahimmissa paikoissa (kuten lähiliikennekuljettajien keskuudessa pahamaineisimpana pidetyssä Kauniaisissa) käy yöaikaan kunnossapitoyhtiön kiskonhiontakone raapimassa "voiteluainetta" pois kiskon pinnasta. Junakaluston sutimisen- ja luistonestolaitteet pyrkivät pitämään pyörän pidon kiinni kiskossa, minkä matkustajat saattavat huomata junan nykimisenä ja jyrinänä.
 
Miten kuljettaja sitten kokee lehtikelin? Vastaus: ei mieluiten lainkaan... Jatkuva pidon rajamailla ajaminen aiheuttaa sen, että junan hallintalaitteita pääsee veivaamaan ja vääntelemään jatkuvasti - kertaluokkia normaalikeliä enemmän. En ainakaan kovin paljoa liioittele sanoessani, että saattaa jopa hiki hiipiä hipiään.

Emme me kuljettajat toki fyysistä työtä vieroksu, mutta herkästi sitä huomaa raiteilla luistellessaan odottavansa jo innolla talvea. :)

Kuva: www.sxc.hu/inqeme nim

 

Perhosia päärautatieasemalla

Eduskunta järjesti lauantaina säännöllisen valtiopäivätoiminnan aloittamisen kunniaksi tilaisuuden Helsingin päärautatieasemalla. Kyse oli historiallisesta kuvaelmasta, jonka toteuttamisessa olivat mukana eduskunnan lisäksi Kallion lukio, Kaartin soittokunta sekä VR. Kallion lukion oppilaista koottu tanssiryhmä oli pukenut parhaimmat ylleen, ja lukiolaiset saapuivat tanssimaan vanhoja tansseja kaikkien iloksi. Kaartin soittokunnan soittajat tahdittivat tanssijoita. Pukuloisto oli silmiähivelevää ja tanssiaskeleet oli selvästi harjoiteltu hienosti.
Kiitos, että saimme olla mukana järjestämässä tilaisuutta ja tuomassa ripauksen loistoa keskelle kaupunkia!

Kuvat: Eduskunta