Vihreällä mennään

Kiertotaloutta, uusiokäyttöä, tuotteen ekologista elinkaariajattelua.. Onko tämä kaikki vain trendikästä hifistelyä vai pakonsanelemaa resurssien käyttöä?

Koska ekologiset resurssivarannot eivät ole pohjattomat, tarvitaan kierrätystä ja siihen tähtää myös ympäristölupauksemme: Vähemmän kulutusta, enemmän kierrätystä.

VR Group on sitoutunut siihen, että vuonna 2020 mennessä kaatopaikalle joutuu syntyneen jätteen kokonaismäärästä alle 15 prosenttia. Tavoite on hyvällä mallilla, sillä tällä hetkellä kaatopaikkajätettä kertyy vain noin kymmenen prosenttia jätteen kokonaismäärästä.

Video: Videon on tuottanut Otavamedia Oma Oy.

Paikan henki – genius logi



Mistä syntyy paikan henki? Mielenkiintoinen ympäristö syntyy, kun rakentamisen eri aikakaudet kohtaavat sopusoinnussa, arvostaen ja täydentäen toisiaan.

Lahden suojellun rautatieaseman viereen valmistunut matkakeskus on moderni joukkoliikenteen liityntäpaikka Lahden seudulla matkustaville. Liikenteen solmukohta, jossa kohtaavat kauko- ja seutuliikenne sekä junat. Aseman eteen maamerkiksi valmistui uusi suurkatos, joka on uusi kaupunkikuvallisesti näyttävä sisääntulo kaupunkiin.

Matka tähän on kuitenkin ollut pitkä. Liikenneministeriön valtakunnallisen Matkakeskus-projektin aikana pidettiin arkkitehtikilpailu 1993, jossa etsittiin alueelle maankäytön ratkaisuja. Seuraava vaihtoehtoja tutkinut selvitys tehtiin 2003. Uusi arkkitehtikilpailu alueen ideasuunnittelusta pidettiin 2012.

Lahden rautatieasema on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi ympäristöksi Suomessa ja suunnittelussa kiinnitettiin laatutasoon erityistä huomiota. Katoksen materiaaliksi valittu kupari tuo kaupunkikuvaan arvokkuutta ja se on myös kestävä materiaali, joka patinoituu kauniisti. Kupari sopii myös väriltään hyvin historialliseen tummaan punatiileen, jota 1930-luvun rautatierakennuksissa on käytetty. Alueen valaistusratkaisut ovat innovatiivisia ja ottavat pitkän pimeän kauden huomioon.

Alueella on myös, nykyisin Lahden kaupungin omistama, vanha puinen asemapäälliköntalo, joka on suojeltu, ja etsii uutta käyttöä. Rakennus sopisi hyvin vaikka kulttuurikahvilaksi. Asemapuistoa on myös pyritty säilyttämään sen ympärillä. Aseman lähialueelta kaadetuista jalopuista on tehty asemalle odotuspenkkejä.

Tunnin kaupungit

Suomessa on pitkään elänyt visio tunnin matkan päässä olevasta kaupunkiverkostosta, jonka nopeat junat voivat tarjota tulevaisuudessa. Ensimmäinen toteutui Lahdessa, kun oikorata valmistui 2006. Projektin yhteydessä korjattiin asemarakennusta, josta saatiin esteetön hissiyhteys laituritunneliin, sekä uusittiin laiturikatokset.

Arjen logistiikkaa

Lahdessa seutu- ja kaukoliikenteen terminaali sijoitettiin rautatieaseman naapuriksi ja alue toimii myös lähiliikenteen solmukohtana. Matkakeskuksen alueelle tulee satoja uusia pysäköintipaikkoja sekä Suomen ensimmäinen robottiparkkitalo. Kävely- ja pyöräreitit eri puolilta kaupunkia on suunniteltu sujuviksi alueelle ja pyörät saavat 200 säältä suojattua pysäköintipaikkaa. Matkakeskus nopeuttaa entisestään hyviä yhteyksiä ja tarjoaa Lahden kaupungin kehittymiselle lisää potentiaalia.

Matkakeskusalueen arkkitehtuuri edustaa kansainvälistä tasoa ja alue on saanut Suomen kuntatekniikan pääpalkinnon onnistuneesta kokonaisuudesta. Paikan hyvä henki on huomioitu laajasti media-artikkeleissa jopa kansainvälisesti, kuten Archdaily-sivustolla upeissa valokuvissa.

Kuvat: ylin kuva: Tommi Lahtola, kaksi alinta kuvaa: Lassi Häkkinen

Kurkkaa kellotorniin

Eliel Saarisen suunnittelema kellotorni on ollut yksi Helsingin maamerkeistä pitkään ja hallinnut näkymää Rautatientorin ympäristössä jo vuodesta 1919.

Kellotorni sai kellonsa vasta kolme vuotta valmistumisen jälkeen ja kellot sähköistettiin 1930-luvulla.

Alkuperäinen kello korvattiin vuonna 1980 sähköisellä impulssikoneistolla ja kellokoneistot uusittiin yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä.

Kellotornin julkisivua kohennettiin 2009−2010, jolloin myös kellot kunnostettiin.

Tornin kantavana rakenteena on massiivitiilimuuri. Luonnonkivijulkisivu on Hangon graniittia. Kellotornin korkeus kadunpinnan tasosta mitattuna on 48,5 metriä.

Kellotauluja on jokaiseen pääilmansuuntaa eli yhteensä neljä. Yhden kellotaulun halkaisija on 3,3 metriä. Minuuttiviisarin pituus on puolitoista metriä ja painoa sillä on 30 kiloa. Tuntiosoitin on 1,2 metriä pitkä ja se painaa 60 kiloa.

Lämmitysjärjestelmä kellotorniin

Pääosa tornista on kylmää tilaa. Julkisivuremontin yhteydessä tiilimuurin ja luonnonkiven väliin taustalaastikerrokseen asennettiin sähköiset lämmityskaapelit.

Lämmityskaapelia asennettiin yli 3,5 kilometriä. Lämmityskaapelien kokonaisteho vastaa noin kymmentä saunan kiuasta (80 kW). Katso yllä oleva video, jossa energia-asiantuntijamme kertoo kellotornin lämmitysjärjestelmästä.



Kuvat: Jenni Manu
Video: Videon on tuottanut Otavamedia OMA Oy

Hyperloop ja Pokémon Go: ilmiöt muovaavat meitä


 
Tutkimuksen (tutkimus ja M&M:n juttu) mukaan, kuusi kymmenestä ihmisestä uutisjuttuja jakavasta ihmisestä tekee sen pelkän otsikon perusteella. Tarina jää lukematta, pelkkä klikkiotsikko riittää. Voi toki olla, että he tuntevat asian jo muuten, mutta silti. Ihmiset eivät keskity yhteen asiaan hetkeäkään pidempään kuin on tarve, mutta soljuvat luontevasti maailman pyörteissä kuluttaen tietoa modernisti.

Diginatiiville ei ole suoraa vastakohtaa, vaan asteittaista vastarannan kiiskeyttä. Toisille raja menee twitterissä, toisille suoratoistopalveluissa. Ja joku ei halua ollenkaan älypuhelinta.
 
Olin seitsemän vuotta sitten Interrailia varten ladannut kartat kohdemaista Nokia-puhelimeeni. Ranskalaiset yöjunan hyttikumppanit eivät olleet uskoa silmiään, kun sujuvasti aamuyöllä Krakovassa kävelimme harha-askelitta hostellille. Interrail vetää väkeä taas tänäkin vuonna, ja kohdemaissa navigointi on entistäkin helpompaa.

Hyperloop - hypeä ja kysymyksiä

Hyperloop tarkoittaa alipaineistettua putki-infraa, jossa liikkuvissa kapseleissa voi kulkea ihmisiä ja tavaroita jopa 1 200 km/h. Konseptitasolla olevaa ajatusta on suunniteltu yhdistämään kaupunkialueita ennennäkemättömän nopeilla yhteyksillä. Eri puolilla maailmaa selvitetään, missä ja miten hyperloop voisi olla todellisuutta.
 
Hyperloop-hype on alkanut osua Suomeenkin kovaa. Ehdotukset, esitykset ja laskelmat kuulostavat houkuttelevilta, mutta vaativat sisälukutaitoa ja lähdekritiikkiä. Mielikuvissa lupaukset tuntuvat hyviltä, mutta vertailuissa käytetty junamatka Helsinki−Turku taittuu nopeimmillaan jo nyt tunnissa ja 38 minuutissa. Eikä Helsingin ja Tukholman väliseen lentomatkaan monikaan tuhraa kolmea ja puolta tuntia.
 
Hyperloop on vielä hypepuhetta, mutta ehkä todellisuutta ennen kuin osaamme odottaakaan. Ilmanpainetta on käytetty junien liikuttamiseen osana liikennejärjestelmää jo vuonna 1845 Englannissa. Haasteeksi koitui kytkeytyminen muuhun infraan. Matkaketjut ja saumaton liikkuminen ovat nytkin avainasemassa.
 
Radanrakentajalle nousee lukuisia ajatuksia, ja varmasti vielä enemmän, kun pidemmälle mennään. Maa liikkuu jatkuvasti, joten rataa kannattelevien pylväiden perustusten suunnittelu on haasteellista. On ehdotettu automaattisesti asemaan mukautuvia pylväitä, jotka eivät kuulosta ainakaan halvoilta. Missä rata voi kulkea? Suomessa nykyiset moottoritie- ja ratakäytävät eivät ole erityisen suoria. Tippuuko luvatusta 1 200km/h vauhdista heti puolet pois, vai miten rata voidaan toteuttaa? Saadaanko yksityisiltä maanomistajilta lupa hyperloop-radan rakentamiseen heidän maansa poikki? Onko maakuntakaavoissa linjattu hyperloopille suoria reittejä, vai millä keinoin maa- ja ilmatilaa hankitaan?

Pokémon Go näyttää tietä etäavustamiseen?

Seuraa siitä hypestä hyviäkin asioita. Suomessa lauantaina virallisesti julkaistu Pokémon GO on saanut koko maailman ulos tuijottamaan kännyköitään, kävelemään, juttelemaan toisilleen ja kokeilemaan teknologiaa. Peli on hyvä esimerkki lisätyn todellisuuden eli augmented realityn hyödyntämisestä. Kun yrität pyydystää Pokémonia, se näkyy kamerakuvasi "päällä", osana ympäristöä.
 
VR Trackin työntekijät ovat levittäytyneet ympäri Suomea ja Ruotsia työmaille. Etäavustaminen on ihan varmasti jollain tavalla osa työskentelyä tulevaisuudessa Jo nyt esimerkiksi Snapchatissä kuvan päälle voi piirtää. Sovelluskaupoissa on lukuisia vaihtoehtoja kuvanjakamiseen, jonka aikana voidaan opastaa kuvanjakajaa äänen lisäksi videokuvaan piirtämällä.  
 
Miten voisimme kehittää työssä avustamista etäohjaamisen kautta? Voiko asiantuntija, esimerkiksi työmaamestari, opastaa toimipisteeltä useampaa työntekijää eri työvaiheissa puhelimella, tabletilla, tai vaikka virtuaalilaseilla. On selvää, että lisätyn todellisuuden lasien kehittyessä työnteko muuttuu, kuten Suomessa pysäköinninvalvojat ovat jo päässeet kokeilemaan. Näkökenttään voi ilmestyä lisätietoa helpottamaan päätöksentekoa. Ja viereen saattaa ilmestyä Pikachu, jota ei malta olla pyydystämättä.

Tuttuja juttuja töihin

Onko hyötyä, että teknologiat ajavat muita reittejä ihmisten arkeen, jotta ne ovat lähestyttävämpiä töissäkin? Ihan varmasti on, ja sitä kautta monet ideat otetaan käytäntöön. Sovelletaan jotain, jonka on huomattu toimivan toisaalla.

Näin kävi VR Trackin vuoden ideana palkitussa kävelytarkastuksen karttatelineessä: se on keksitty suunnistajan käytöstä tv-lähetyksestä. Ehkä joku Pokémon GO -pelaaja keksii, mitä informaatiota työntekoa varten kameraruudulla pitäisi näkyä Pokémonien sijaan, ja mitä meidän PokéStopit ja Gymit olisivat.
 
VR Track julkaisi vajaa vuosi sitten Turvallaan-mobiilipelin, jossa muistutetaan hauskalla tavalla turvallisuudesta. Meillä on käynnissä Mukana Messissä -kesäkampanja, jossa kesäharjoittelijamme kiertävät työmaita ja opastavat älypuhelimen monipuolisempaan käyttöön. Osalle käyttäjistä voi näyttää twitteriä, joillekuille tarpeellisinta on kiinnittää aloitusnäyttöön kuvake, josta pääsee oman ryhmän tai alueen Yammer-keskusteluihin kätevästi.

Me kaikki hyödymme näistä sovelluksista. Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia, ja uskalluksen löytyminen vaatii positiivisia kokemuksia. Muistoja herättävä peli tai toisen kuunteleminen voivat avata niitä.
 
VR:n pääkonttorilta pääsee muuten neljään PokéStoppiin.

Kuvitus: hyperloop one

Energiatehokkuus paranee innovaatioilla



VR:llä on viime vuosina panostettu vahvasti hyvien ideoiden keräämiseen henkilöstöltä. Satojen ideoiden joukossa piilee todellisia jättipotteja ja nyt yhden mainion idean avulla on pystytty parantamaan VR:n junaliikenteen energiataloudellisuutta ja saavuttamaan satojen tuhansien kustannussäästöt.

Hyvästä ideasta todellista hyötyä

VR Groupin veturinkuljettajat tekivät työtehtäviensä lomassa havainnon Sr2-veturiin liittyvästä ominaisuudesta, joka on varsinainen tehosyöppö. Kuljettajat havainnoivat tätä ominaisuutta, mittasivat kulutusta ja tekivät kehitysehdotuksen teknisistä muutoksista veturin toimintaan.

Kuljettajien ehdotuksen mukainen tekninen toiminnallisuus toteutettiin huippuasiantuntijoiden toimesta ja koeajoissa se osoittautui – tietenkin – menestykseksi. Ja kuten pelisääntöihin kuuluu, innovaatioiden hyöty valuu ideoitsijoille: molemmat ideointiin osallistuneet veturinkuljettajat palkittiin kesäkuussa 9 448 euron summalla, idean hyödyllisyydestä ja toteutettavuudesta johtuen.

Rullauksissa on energiatehokkaan ajotavan pohja

Rautatieliikenne on lähtökohtaisesti energiatehokas liikennemuoto, mutta kuten tämä idea jälleen osoitti, rautatiemaailma ei voi tuudittautua olemaan tyytyväinen, vaan kehittämistä riittää.

Junan energiatehokkuus tulee pitkistä rullauksista. Junakokoonpanon kiihdyttäminen matkanopeuteen vaatii tietysti huimasti energiaa, mutta sen jälkeen juna voi pienestä vierintävastuksesta johtuen rullata jopa kymmeniä kilometrejä pienellä energialla menettämättä juurikaan nopeuttaan.

Tässä kohtaa ideoitsijat tekivät keksintönsä: Sr2-veturi kuluttaa rullatessaankin jopa 360 kW tehoa, sammuttamalla tilapäisesti toisen telin rullauksen aikana säästetään noin 40 prosenttia rullauskulutuksesta. Idea oli yksinkertainen, mutta yhdisti hienosti oikean toimintatavan ja teknologian. Lisäksi idea oli todella hyvin mittaamalla pohjustettu ja selkeästi jäsennelty. Ja loppujen lopuksi idea oli kullan arvoinen sekä VR Groupille että ideoitsijoille itselleen. 

Kuva: Jari Vitikkala