Kuinka pärjäät konenäköä vastaan?

Tom Cruisen roolihahmon peitetarina liikenneinsinöörinä oli yhden elokuvahistorian maineikkaimman salaisen agentin oiva peitetarina. Ethan Hunt maastoutui tavallisen lähiön tylsäksi liikenneinsinööriksi Mission Impossible -elokuvissa.

Liikenteeseen syntyy jatkuvasti uusia palveluita, jotka tarjoavat matkustajille vaivattomuutta ja uusia malleja. Liikenteen murros palveluissa, kuten automatisaatiossa, robotiikassa ja tekoälyssä on maailmalla kiinnostava ala, joka vetää puoleensa ihmisiä eri tavalla kuin ennen.

Onko liikenne- tai infra-alan insinöörin työ siis muuttunut kiinnostavaksi ja huomiota herättäväksi niin, ettei se sopisi enää tylsäksi peitetarinaksi?

Ihminen vai kone?

Teimme kaksi vuotta sitten päätöksen kartoittaa radan nopeusmerkit konenäöllä. Tuolloin punnitsimme perinteistä menetelmää eli ihmistä konetta vastaan.

Nopeasti selvisi, että ihminen, ruutupaperi ja kynä tai nauhuri hävisivät koneelle monessa kategoriassa. Ihmiset keskittyvät meillä nyt tulkitsemaan tuloksia ja kehittämään konenäön tarkkuutta.

Yksinkertaisen toimivaa

Olemme tuoneet "Tilannekuvapalvelun" työntekijöidemme käyttöön. Tilannekuvapalvelu on helppokäyttöinen karttakäyttöliittymä kuva- ja videoaineiston tuottamiseen, katseluun ja havaintojen tekemiseen. Katsomalla näitä satoja tunteja videoita saa hyvän käsityksen useimpiin rautatieympäristön työn suunnittelun kysymyksiin.

Tilannekuvapalvelun käyttö on yksinkertaisen toimivaa ja hyödyllistä – näin olemme saaneet monet työntekijämme houkuteltua käyttäjiksi. Puhelimella otetut kuvat ja videot latautuvat automaattisesti pilvipalveluun, jossa ne ovat kaikkien katsottavissa oikeassa ratasijainnissa kartalla.

Erä I: tulkitse tulokset

Konenäkö ei vielä ymmärrä, miten muutoksen yhteydessä merkit pitäisi suunnitella ja asentaa maastoon. Sekä merkkisuunnittelijat että kunnossapitäjät saavat konenäön avulla yleiskuvan radan merkkien tilanteesta. Siitä rautatieammattilaisen voi suunnitella, mitkä merkit maastoon kuuluvat ja mitkä eivät.

Veturinkuljettajan silmät eivät vielä maastossa kohtaa koneen suunnittelemia merkkejä. Tässä kohtaa rautatieammattilainen voittaa 1-0.

Erä II: paranna tunnistuksia

Ihminen osaa tunnistaa kuvasta paljon monipuolisempia asioita kuin harjaantumaton konenäkö. Konetta voi kuitenkin opettaa jo muutamilla havainnoilla. Meillä TET-harjoittelija testasi itseään konenäköä vastaan: hän pystyi samalla tutustumaan rataympäristöön ja kouluttamaan konenäköämme.

Kone opettaa uudelle työntekijälle radasta ja ihminen opettaa koneelle tarkkuutta ja uusia tunnistuksia. Molemmat ansaitsevat pisteet - tilanne 2-1.

Erä III: sinä vs. konenäkö

Voittaako konenäkö vai onko ihmisillä vielä toivoa? Olemme esittäneet tätä videota työntekijöillemme ja tarkkaavaisille opiskelijoille messuilla. Toistaiseksi kone on voittanut joka kerta.

Nyt on sinun mahdollisuutesi. Kuinka monta radan merkkiä bongaat videolta? Koosteen videot on kuvattu vuonna 2015 vetureistamme kännykällä ympäri Suomea.

 

 TET-harjoittelija Inka Stenius kisaa konenäköä vastaan.

p.s. Jos meni hyvin niin kannattaa tutustua rekrytointikampanjaamme 100 000 ihmistä liikuttavasta Raidejokerista.

p.p.s. Veturinkuljettajan näkymästä luettavissa olleita radan merkkejä oli 53 kpl (video 1, 3 kpl; video 2, 5 kpl; video 3, 5 kpl; video 4, 7 kpl; video 5, 7 kpl; video 6, 1 kpl; video 7, 25 kpl; laskematta sähköratapylväiden pieniä kilpiä)

Avecra juhlii 40-vuotista taivaltaan!

Renitalla on vakioasiakkaita, joista on tullut vuosien saatossa tärkeitä ystäviä. Renitan mukaan yksi asia työssä nousee erityisen tärkeäksi: ”Asiakas täytyy ottaa haltuun!”

Juniin ravintolapalveluja tuottava Avecra täyttää pian 40 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi haastattelimme timanttisen kokenutta junaemäntä Renita Ruhasta. Renitan mukaan yksi asia työssä nousee erityisen tärkeäksi: ”Asiakas täytyy ottaa haltuun!”

 

Hei Renita. Kauanko olet ollut töissä VR:llä?

”Kohta 36 vuotta. Aloitin työt marraskuussa vuonna 1981 – se oli 13. päivä perjantai. Siitä tuli minulle onnenpäivä, niin hyvin se on jäänyt mieleen. Olen ollut samoissa tehtävissä, junaemäntänä, alusta alkaen. Toki työ on muuttunut vuosien saatossa paljon. Junaemäntä ei ollut unelma-ammattini, mutta kun aloitin, työ vei täysin mennessään. Elämänkaareni perustuu juniin, ja se on antanut minulle aivan valtavasti.”

Miten työsi on muuttunut vuosien varrella?

”Aloittaessani vuonna 1981 junaemännän työ oli hyvin rauhallista. Silloin oli aikaa tehdä ruokaa ja ihmisillä aikaa odottaa sitä. Vuoroja ja kalustoa oli vähemmän, ja junamyynti toteutettiin kärrymyyntinä. Nykyään poikkeustilanteet ovat lisääntyneet ja meillä on erikseen ruoka- ja kärrymyyntijunat. Keskustelu asiakasta kohtaan ei ole kuitenkaan muuttunut. Tämä on palveluala, ja asiakkaalle puhuminen ja empaattisuus tulee sydämestä. Se sama hyvä siirtyy kotiinkin.”

Mikä on mieleenpainuvin muisto uraltasi?

”Olen nähnyt ja kuullut paljon työssäni ja kyydissä on ollut presidenttejä ja julkisuuden henkilöitä. Pari vuotta sitten Ruotsin kuningaspari oli asiakkaana erikoisvaunussa matkalla Helsingistä Lappeenrantaan. Kysyin ruotsiksi kuningatar Silvialta, haluaisiko hän vielä jotain syötävää. Silvia pyysi hedelmiä. Mietin siinä sitten, että onko meillä hedelmiä. Muistin, että minulla on eväänä laukussani mandariineja ja banaaneja. Niitä sitten kuorimaan ja maistelemaan, että ovat hyvänmakuisia. Vein hedelmät kuningattarelle ja hän nosti kädet ilmaan: ”Titta Kalle, FRUKT!”. Kyllä siinä myöhemmin nauratti, että kuningatar Silvia söi minun eväät.”

Millainen tunnelma ravintolavaunussa mielestäsi on ja miten se on vuosien saatossa muuttunut?

”Yksi mikä pysyy, on suomalainen ravintolavaunukulttuuri. Junassa halutaan tulla ravintolavaunuun ja tutustua uusiin ihmisiin. Vaikka suomalaiset mielletään hiljaisena kansana, ravintolavaunussa ihmiset avautuvat ja aloittavat keskusteluja kahvikupin äärellä. Se on se palvelu ja tuotteet, millä saadaan ihmiset ravintolavaunuun – hymyilen aina, vaikka olisi kuinka huono päivä. Tässä työssä vaan asiakas on tärkein ja rakkain.”

Oletko nähnyt jännittäviä kohtaamisia ravintolavaunussa?

”Mieleen on jäänyt erityisesti eräs matka. Nuori mies istui extraluokan vaunussa yksin. Pöydälle oli aseteltu pöytäliina ja ruusu, ja ymmärsin aika pian mistä oli kyse. Mies kertoi, että tuleva morsian on tulossa kyytiin Pasilasta. Tuli se siinä loppumatkan aikana ilmi, että morsian oli vastannut myöntävästi kosintaan.”

 

Kuka: Renita Ruhanen

Työ: Junatarjoilijana VR:llä.

Vapaa-ajalla: Nautin Suomen luonnosta ja saaristosta perheen ja koirien kanssa.

Tykkään: Kolarin yöjunasta. Ihmiset ovat iloisia pohjoiseen mennessä ja väsyneitä tullessaan takaisin.

 

1