Ensi kesänä juna vie näppärästi kesähuveihin ja nyt myös PowerParkiin



Kun kevään ensimmäiset auringonsäteet kutittelevat kasvoja, mieleen tulee väistämättä kesä ja kesälomasuunnitelmat. Tilaan ensi kesäksi aurinkoa, lämpöä ja sopivassa suhteessa vauhtia sekä rentouttavia hetkiä riippumatossa. Riippumaton löydän oman kesämökin pihamaalta, mutta vauhtia taidan hakea kesätapahtumista ja -puuhista. Tiesitkö, että VR:n junat vievät näppärästi kesäkohteisiin ympäri Suomen?

PowerPark ja Härmän asema
Erityisesti perheen nuorimmille viihdykettä tarjoilevat huvipuistot. Aakeilla Pohjanmaan laakeilla sijaitsevaan PowerParkiin pääsee nyt junalla. Kesän kunniaksi Härmään, PowerParkin kupeeseen avataan uusi asema, joka palvelee Pohjanmaalle hurvittelemaan matkaavia 19.6.–13.8. välisenä aikana. Härmän asemalla pysähtyy päivittäin 4–6 junavuoroa. Asemalta PowerParkiin on kävelymatka, joten siirtymisiin perillä menee vain hetki. Halukkaille PowerPark järjestää myös bussikuljetuksen asemalta ja takaisin.

Mikkelin asuntomessut ja Mikkelin rautatieasema
Asumisen, rakentamisen ja sisustamisen uusiin tuuliin pääsee tutustumaan Saimaan rannalla Mikkelissä, jossa järjestetään tämän kesän asuntomessut. Juna vie Länsi-Savon sydämeen sujuvasti monesta suunnasta. Varsinainen asuntomessualue sijaitsee kolmen kilometrin päässä Mikkelin keskustasta, mutta tapahtumajärjestäjät ovat hoitaneet bussikuljetuksen keskustasta messualueelle. Ensin siis lounas torin laidalla ja sitten suunnaksi asumisen trendit.

Pori Jazz, SuomiAreena ja Porin rautatieasema
Musiikkia ja yhteiskunnallista keskustelua samassa kattauksessa tarjoilee heinäkuinen Pori. Raideliikenteen solmukohdasta Tampereelta Poriin pääsee sujuvasti, ja Tampereelle puolestaan pääsee hyvin mistä päin Suomea tahansa. Porin rautatieasema sijaitsee noin kilometrin päässä keskustasta ja Jazz-kadusta, joten paikan päällä näppärin tapa kulkea on kävely. Kadulla tapa varmasti tuttuja ja saattaapa sitä päätyä sattumalta mielenkiintoisen keskustelun pyörteisiinkin.

Kesän reissaajille juna on mukava tapa matkustaa. Junan henkilökunta kun pitää huolen matkanteosta ja me matkustajat voimme keskittyä rentoutumiseen, yhdessäoloon ja matkaeväiden nauttimiseen. Perille päästessä virtaa riittää vielä varsinaiseen hurvitteluunkin.

VR lisää myös junavuoroja ensi kesänä eri puolille Suomea. Lue lisää näistä vuoroista tiedotteestamme.

Kevättä on jo ilmassa ja kesäkin on ihan nurkan takana. Aurinkoisia säitä odotellessa!

Työn imua!



Päivittäisen puurtamisen keskellä havahdun välillä miettimään, teenkö työtä, joka innostaa ja motivoi. Toki aina on tehtäviä, jotka eivät aina innosta niin kovasti, mutta pakkohan ne on hoitaa, jos mielii pitää työpaikkansa ja saada palkkaa. Lainaa on lyhennettävä, laskut maksettava ja ruokaakin ostettava. Mutta on myös päiviä, jolloin on ilo ja ylpeys tehdä juuri tätä työtä, mitä teen.

Mistä tällainen ilon ja innostuneisuuden tunne tulee?

Kaikki lähtee siitä, että koen osaamistani arvostettavan ja saan tehdä omaa osaamistani vastaavaa työtä. Lisäksi on tärkeää, että minulla on hyvä tiimi ja työyhteisö ympärilläni, jotka kannustavat ja tukevat minua. Mutta voimaa työssäni antaa varsinkin ne hetket, kun huomaan joutuneeni työn imuun. Silloin koen oloni energiseksi, innostuneeksi ja ylpeäksi työstäni. Nämä hetket huomaan tapahtuneen, kun aikaa on mennyt hujauksessa. Se on jotain käsittämätöntä tunnetta siitä, että haluan sinnikkäästi panostaa johonkin tehtävään vastoinkäymisistäkin huolimatta.

Työterveyslaitoksen mukaan ainakin kaksi kolmesta suomalaisesta työntekijästä kokee työn imuun liittyviä vaikutuksia vähintään kerran viikossa ja sitä voi kokea kaikilla aloilla ja kaikissa ammateissa.

Miten minä voin auttaa muita kokemaan työn imua?

Esimiestyö ja johtaminen vaikuttavat osaltaan toki paljon, mutta työyhteisön tuella ja ilmapiirillä on myös suuri merkitys. Ihan arkinen huomaavaisuus, ystävällisyys sekä arvostus mahdollistavat osaltaan myös työn imun kokemista. Muiden kokema innostus edesauttaa myös, koska se tarttuu helposti. Yhdessä on mahdollista saavuttaa tekemisen flow.

Lähde: Työterveyslaitos

Kuva: Pixhill.com

Tuoli kertoo tarinaa


− Ehkä työni jäävät elämään, ehkä ei. Tyydyn jättämään arvioinnin tulevaisuuden huomaan. Aika on arvioiva laadun, kun välimatkaa on kulunut riittävästi − näin sanoessaan arkkitehti Eliel Saarinen myönsi aina ajalle oikeuden arvioida aikaansaannoksiaan.

Eliel Saarisen arkkitehtuuri oli kokonaisvaltaista, jossa ulko- ja sisäarkkitehtuuri sekä sisustus ja kalusteet muodostivat eheän kokonaisuuden. Saarinen ei taipunut aikansa sentimentaaliseen romanttisuuteen, eikä kääntynyt puhtaaseen rationalismiin.

Helsingin rautatieasema oli Saarisen ensimmäinen monumentaalityö, josta hän sai kunnianosoituksena myöhemmin professorin arvonimen vuonna 1918.

Sydäntuoli

Saarisen huonekalujen ominaisuuksia oli muodon ja konstruktioiden hallinta.
Ne on valmistettu kestävistä materiaaleista, tyyli on ajatonta ja taiteellista.

Lieriötuoli oli jugendin suosima tyyppi. Saarinen kehitteli siitä paljon erilaisia versioita suunnittelemiinsa rakennuksiin. Rautatieasema- ja hallintorakennus sai oman sydän-tuoliversion. Tuolissa on kolme tukilautaa jotka nousevat käsinojaan asti. Sitä käytettiin johtajahuoneissa neuvottelutuolina. Lieriötuoli ei ole mukavin mahdollinen istua pitkään, koska noja on kohtisuora. Kerrotaankin tarinaa, että Saarinen ei pitänyt pitkistä neuvotteluista.

Sydäntuolin protomalli löytyy Hvitträskistä, jossa arkkitehti koekäytti malliversioita ensin itse. Kalustekokonaisuuden muodosti 6 kulmainen tammipöytä, jonka joka sivulla oli sydäntuoli. Idea kuulemma toimi hyvin myös herrain viski-illoissa, kukaan ei päässyt putoamaan pöydän alle.

Rautatiehallituksen tarpeisiin suunniteltiin toimistokalustetyypit ja niistä tehtiin puusepäntyönä sarjoja heti rakennuksen valmistuessa 1909, mutta teetettiin myös myöhemmin lisäsarjoja.

Johtajan huone sai omat kalustetyypit ja samoin tavallinen toimistotyöntekijän huone: tamminen toimistopöytä, tuoli ja säilytyskaappi. Näiden tarinoita kerron seuraavissa blogeissa.

Arvostus

Saarisen työt ovat jääneet elämään ja niiden arvostus vain kasvaa. Sata vuotta
on kunnioitettava ikä huonekalulle, joka on ollut koko ajan käytössä. Siihen ei moni nykykaluste pysty.

Vanhaa arvorakennusta ja -huonekalua tulisi kohdella kuten isoäitiään, kunnioittavasti ikä huomioiden ja vanhan arvokkaan meikkaaminen nuoremmaksi on yhtä irvokasta molemmissa tapauksissa. Ominaispiirteet pitää löytää ja nähdä, jotta osaa vaalia sitä arvokasta jälkipolvia varten!

Kuva: Tuomas Uusheimo

1