Kuinka kuunnella?



Olen tutustunut viime aikoina minimalismiin ja tarkoituksenmukaiseen elämiseen. Siihen kuuluvat oman elämän tarkastelu, ja keskittyminen asioihin, jotka tuottavat itselle arvoa. Tarkoitus ei ole kuristaa vyötä jatkuvasti kireämmälle, vaan sopivan vyönläven löytyessä katsoa positiivisin mielin eteenpäin nauttien kohti uusia kokemuksia. Samalla tavalla kehitystoiminnassa on tunnistettava, mitkä asiat tuovat meille lisäarvoa. On keskityttävä tarkasti oikeisiin kohteisiin, joihin kokeilemme pienin lisäyksin uusia asioita, joista voi tulla laajempia hankkeita. On tärkeää pysähtyä niin yksityis- kuin työelämässä pohtimaan kysymystä: tuottaako tämä lisäarvoa?

Kehitystyössä käytän mukaillen tuplatimantti-mallia (eng. double diamond). Se koostuu neljästä vaiheesta. Ensin kuunnellaan ja kerätään paljon tietoa ja ajatuksia. Toisessa vaiheessa ideoista määritellään toimenpiteitä. Kolmannessa vaiheessa kehitetään haasteeseen sopivia ratkaisuja. Neljännessä vaiheessa tiivistetään kolmannen vaiheen kokemukset ja tuotetaan konkreettinen ratkaisu.



Tuplatimantti kuvaa hyvin tekemistämme, ja sovellan sitä seuraavassa. Olen kehittänyt ajatteluani timantin määrittely- ja tiivistysvaiheissa (2 ja 4) hyödyntäen minimalismin ajatuksia: miten vähemmällä voidaan tehdä enemmän. Keskittymällä oikeisiin asioihin, ja toteuttamalla ne jämäkästi saadaan aikaan paljon enemmän kuin varpaita kylmään veteen varovaisesti kastelemalla.

Kuuntelu ja koutsaaminen

Työntekijöidemme joukossa on paljon pitkän linjan rautatieammattilaisia, jotka ovat nähneet ja kokeneet työtä ennen syntymääni. Heillä on hurja määrä tietoa, jota minä ja kollegani kaipaamme tunteaksemme ja ymmärtääksemme, mitä olemme tekemässä. Olen erittäin iloinen saadessani kuulla erilaisia tarinoita, mutta aina suut eivät ole yhtä vuolaita.

Pyrin itse olla avoimempi ja kysellä paljon. Välillä poltan näppini, mutta usein kuulen hyviä näkökulmia, jotka pudottavat minut pääkonttorin pilvilinnoista. Olemme edenneet avoimempaan kulttuuriin muun muassa yammeria hyödyntämällä, mutta usein otan hyödykseni johdattelevia coaching-kysymyksiä, kuten "Onko sinulla mielessäsi jotain asiaa, jossa minä voisin auttaa?" "mitä olisit itse voinut tehdä eri tavalla siinä tilanteessa?" "miten asia toimisi ideaalitilanteessa?" En todellakaan väitä tietäväni kaikkea, miten rautateitä suunnitellaan, rakennetaan ja kunnossapidetään, mutta uskallan sanoa ottavani uuden tiedon avoimesti vastaan.

Kehittäminen

Tunnen työni joka päivä edellistä paremmin. Pelkkään tiedon keräämiseen ei voi kuitenkaan keskittyä, vaan on kysyttävä: "mitäs tälle asialle tehtäisiin?". Kun on tarpeeksi ideoita, voidaan niistä tiivistää ja valikoida tärkeimmät toteutettavaksi.

Varsinkin nuorempana asiantuntijana koin haasteeksi rajata asioita ja ideoita pois, kun minulla ei ollut kokemusta ja uskallusta tehdä päätöksiä. Kuitenkaan ilman päätöksiä konkreettisista toimenpiteistä asiat jäävät leijumaan, eivätkä muutu miksikään. On aivan turha kuunnella haasteita, jos niille ei aio tehdä mitään.

Erilaisten mielipiteiden yhteensovittaminen työntekijöiltä, esimiehiltä, insinööreiltä ja johdolta ja oikean toteutustavan valinta on haastavaa, mutta mielenkiintoista. Toteuttamiskelpoisen projektisuunnitelman laatiminen, mittaaminen ja toteuttaminen sekä aikataulutus ovat monimutkainen palapeli, joka vaatii konkreettisiin asioihin keskittymistä koko projektiryhmältä.  

Muutos

Olen oppinut, että voin olla varma vain siitä, mikä on minun itseni tehtävissä. Omaa kalenteria on helppo suunnitella joustamaan tekemisen mukaan. Yhteistyössä ja projekteissa oman työn panos on kuitenkin vain pieni osa kokonaisuuden onnistumista, ja varsinkin projektipäällikkönä toimiessa on tärkeämpää mahdollistaa kaikille muille työn tekemisen ja toteuttamisen edellytykset. Suhtaudun edelleen oman työni tekemiseen intohimolla, mutta ykkösprioriteetin paikan on vienyt tiimini ja projektini työn turvaaminen.

Tehtyjen muutosten vieminen organisaatioon vaatii jämäkkyyttä. Yhdessä suunnitelluista reunaehdoista on tärkeää pitää kiinni, mutta osa asioista muuttuu aivan varmasti matkan aikana. Projektin aikana tulee reagoida eli jatkuvan havainnoinnin perusteella muokata toimintaa yhä vain paremmaksi. Tämä tarkoittaa käytännössä, että yksi kehitystyön sykli ei välttämättä riitä, vaan asioita tulee muokata yhä uudelleen. Näin pidetään myös huolta työntekijöistä, joihin muutokset vaikuttavat. Kertomalla miksi, miten ja mitä tehdään, ja tarjoamalla vielä mahdollisuuden vaikuttaa tekemiseen, uskon jatkuvan parantamisen olevan mahdollista.  

Kiinnostuitko? Lue lisää Attracktive-blogista, jossa keskityin kirjoittamaan kokemuksia teknologioiden hyödyntämisestä.

 Pääkuva: Pixhill.com/f9photos

Avainsanat: Idea, Osaaminen, VR Track