Taidetestaajien matkassa

Marianna_470_junablogi.png

Suomen Kulttuurirahaston Taidetestaajat-hanke vie lähes jokaisen 8.-luokkalaisen tutustumaan taiteeseen, sen tekemiseen ja taiteilijoiden työhön. Hankkeen tavoitteena on mahdollistaa nuorille taiteen kokeminen. Saimme kunnian hypätä satapäisen kasiluokkalaisjoukon matkaan Taidetestaaja-reissulle Seinäjoelta Helsinkiin.

Seinäjoen juna-asema täyttyy aamutuimaan nopeasti nuorista taidekriitikoista valvojineen. Kahden Etelä-Pohjanmaan yläkoulun kasiluokkalaiset ovat suuntaamassa Helsinkiin, jossa odottavat ennenkokemattomat kulttuurikohteet. Sitä ennen luvassa on kuitenkin junamatka. Järjestimme matkalle taidetestaajien iloksi pientä ohjelmaa, kuten #junataide-aktivoinnin, jossa nuoret saivat kehitellä omia junassa tapahtuvia taidekuvia.

Suurimman suosion taidetestaajien keskuudessa sai kuitenkin uuden RavintoLavaunun korvapuustin testaus. Suorittamamme gallupin mukaan maistuva korvapuustimme sai erinomaiset arviot: korvapuustin suuren makutestin keskiarvo kasiluokkalaisten mukaan oli 4,2/5. Ei lainkaan hassumpaa! Voimmekin siis iloksemme todeta, että tälle porukalle korvapuusti maistui paremmin kuin hyvin.

Junassa parasta nopeus ja rentous

Taidetestaajat-hankkeessa luokat tekevät yhden vierailun lähialueellaan ja toisen pääkaupunkiseudulle tai pääkaupunkiseudulta muualle Suomeen. Hankkeella halutaan purkaa myytti taiteesta vaikeana lajina ja tarjota nuorille elämyksiä.

Moni Taidetestaaja-porukka matkaa kulttuurikohteisiin junalla. Pieni haastattelukierros osoitti, että Etelä-Pohjanmaalaiset kasiluokkalaiset ovat varsin kokeneita junan käyttäjiä. Raiteita pitkin suunnataan muun muassa sukulaisten ja tuttavien luo. Helsinki on monelle jo entuudestaan tuttu junailukohde.

Parasta junamatkailussa taidetestaajien mukaan on se, että juna ei heilu ja se on nopea matkustusmuoto. Myös vapaus valita tekeminen matkan aikana keräsi kiitosta. Tällä matkalla moni valitsi kavereiden kanssa hengailun ja musiikin kuuntelun. 

 

Kiitos mahtavalle Taidetestaaja-jengille vauhdikkaasta junamatkasta! Toivottavasti törmätään raiteilla uudestaan.

Olemme mukana yhteensä kolme vuotta kestävässä Taidetestaajat-hankkeessa kuljettamassa koululaisia erilaisiin kulttuurikohteisiin ympäri Suomen. Ensimmäisen vuoden aikana junissa on nähty lähes 30 000 nuorta. Juna- ja lentokuljetusten matkajärjestelyistä vastaa yhteistyökumppanimme CWT Finland Oy.

Lisätietoja Taidetestaajat-hankkeesta:
www.taidetestaajat.fi

Makuelämyksiä raiteilla

Tapsa_junablogi_480.jpg

Samalla kun ravintolavaunumme kokevat muodonmuutoksen, uudet tuulet puhaltavat myös tuotevalikoimassa. RavintoLavaunujen soppakauhaa hämmentää tammikuussa Avecralla aloittanut ravintola-alan konkari Tapio ”Chef Tapsa” Kyllönen, joka vastaa kotimaan junien, Avecran rautatieaseman ravintoloiden ja Allegron ruokatuotteiden kehittämisestä sekä reseptien laatimisesta.

Tapsa, millaisia makuelämyksiä pääsemme kokemaan ravintolavaunuissa?
”Asiakkaamme pääsevät nauttimaan tuoreista mauista ja laadukkaista raaka-aineista.
RavintoLavaunun tarjonnassa haluan korostaa tuotteen alkuperää ja laatua sekä tehdä yhteistyötä pienten kotimaisten toimijoiden kanssa. Esimerkiksi suosituimmassa annoksessamme lihapullissa perunat tulevat pohjanmaalaiselta viljelijältä.

Uuden menuumme mustikkapiiras on käsityönä tehty helsinkiläinen konditoriatuote, joka on näppärä kuljettaa vaikka omalle paikalle. Freesit salaatit puolestaan tarjoavat kevyempiä makuelämyksiä tuttujen klassikoiden rinnalla.”

Miten kuvailisit tuotekehitystyötä?
”Haluan haastaa itseäni ja tehdä tuotekehitystä niin kauan, että tuotteeseen ollaan aidosti tyytyväisiä. Tavoitteena on luoda elämyksiä ja varmistaa ravintolatasoinen makumaailma mahdollisimman monelle asiakkaalle.”

Mikä sinua inspiroi?
”Kaikenlainen uuden kokeileminen tuotteita ja raaka-aineita väheksymättä. Pyrin käyttämään sesongin raaka-aineita ja tuotteita pitäen ne mahdollisimman laadukkaana aina asiakkaan lautasella saakka. Onnistumisen tunteita saan silloin, kun olemme onnistuneet yllättämään asiakkaan ja ylittämään odotukset.”

Miten haluaisit kehittää ravintolavaunujen tarjontaa tulevaisuudessa?
”Pyrkimyksenä on, että tulevaisuudessa kaikki ravintolavaunun annokset ovat juuri meitä ja asiakkaitamme varten suunniteltu ja valmistettu. Sesonkiajattelu näkyy entistä enemmän ja tuotteita kehitetään yhdessä asiakkaiden kanssa.”

 

Tapsan voi bongata kesällä junan keittiöstä. Lisäksi Tapsaa voi seurata Instagramissa ja Twitterissä @cheftapsa.

Ison Pajan muodonmuutos monitoimitilaksi

Iso Paja_blogi.jpg

Oikeastaan on lohduttava ajatus antaa matkailijoiden käyttöön VR:n nykyinen päärakennus Helsingin ytimessä. Päärautatieaseman yhteyteen rakennettava hotelli tulee olemaan luonteva kohtaamispaikka junamatkailijoiden reittien varrella.

Tunnen ylpeyttä, että olen saanut työskennellä jonkin aikaa VR:n nykyisessä pääkonttorissa. Rakennuksessa, jolla on historia ja jonka kaikki tuntevat. Odotan kuitenkin innolla pääsyä Pasilaan Isoon Pajaan, jonne VR:n pääkonttoritoiminnot ovat siirtymässä toukokuun aikana. Isoon Pajaan valmistuu vr:läisille aivan uudenlaiset työtavat mahdollistava tilakokonaisuus. Yleisradio oli hyvin toisenlainen viestintäyritys Ison Pajan valmistuessa 1993 ja VR tulee varmasti olemaan liikenteen ja matkailun muutoksille valmiimpi, kun kotiudumme Isoon Pajaan.

Miksi muutto ja miksi muutos?

Arjen rullatessa tavalliseen tapaan ympärillämme, jää meiltä monet muutokset huomaamatta. Nykytila työpaikoilla on läpeensä tuttu ja siksi turvallinen. Tilanne hyväksytään sellaisenaan, puutteistaan huolimatta, sillä turvallisuus koetaan muutosta tärkeämmäksi. VR:llä on onneksi muutostarve tiedostettu ja askelia avoimempaan ja tehokkaampaan tekemiseen on otettu yrityksen kaikissa toiminnoissa. Kivuttomasti muutos ei ole tapahtunut. Käsipareja on vähemmän töitä tekemässä ja oman työn sisältö on pitänyt miettiä uusiksi. Nykyinen pääkonttori ei ole kuitenkaan mahdollistanut luontevaa vuorovaikutusta asiantuntijaorganisaatiossa, jollainen VR kuitenkin tulee yhä enemmän olemaan.

Älä rakastu seiniin

Rakennusliike Fira remontoi Yleisradion eläkesäätiön omistaman Ison Pajan. Me Isoon Pajaan muuttavat olemme saaneet olla alusta lähtien mukana suunnittelemassa tulevaa työpaikkaamme. Työtapojen muutoksesta on puhuttu paljon. VR:n slogan on Yhteisellä Matkalla, joten kyky kommunikoida oman porukan ja asiakkaiden kanssa vain korostuu.

Tavoitteena on mutkattomuutta työpäivään ja tekemiseen. Uudesta pääkonttorista tulee hieno − juuri meille tehty. Silti pitää muistaa, että ei kannata rakastua seiniin, vaan tekemiseen. Lähivuodet näyttävät, teemmekö asioita entistä fiksummin ja miten olemme osanneet hyödyntää uusia tiloja.

Pasilan uusi keskusta?

Odotukset ovat korkealla Pasilan laajenemisesta toiseksi keskustaksi ja liikenteen kohtauspaikaksi. Olen toiveikkaana ainakin sen suhteen, että Ison Pajan ympärille muodostuu liikenteen ja liikkumisen osaajien keskittymä, jossa pystymme toteuttamaan matkustajien odotuksia yhä nopeammin ja tarkemmin.

Pisteestä pilveksi

Pistepilvi_480.jpg

Eteeni tarjoutui mahdollisuus lähteä työmatkalle tutustumaan pistepilven syntyyn. Pääsisin opettelemaan Trimble MX8-mobiililaserkeilamen operointia. Näkisin myös käytännössä, kuinka pistepilveä luodaan ja millaista kalustoa siihen tarvitaan.

Pistepilvi on siis kolmiulotteinen tietokonemalli, jossa on piste jokaisen lasersäteen kimpoamispisteessä. Näiden pisteiden avulla saadaan hahmotettua kohteen kolmiulotteinen pinta. Pisteitä yhdessä pistepilvessä voi olla satoja miljoonia, jopa miljardeja. Trimble MX8 on pakettiauton katolle asennettu mobiililaserkeilain, jonka kaksi 360°-laserkeilainta sekä useamman kameran digitaalinen panoraamakamerajärjestelmä takaa tarkan mittaustuloksen.

Aineiston kerääminen digitaaliseen muotoon mahdollistaa sen, että työntekijöiden ei enää tarvitse fyysisesti lähteä maastoon mittaamaan kohteita, koska ne ovat digitalisoitu pistepilveksi ja laskennat voidaan suorittaa pistepilviaineistosta. Esimerkiksi autoilijan näkemää maantieltä pystytään tämän kautta katselemaan ja mahdolliset näköesteet havainnollistettua. Kätevää, eikö vain?

Maailma laserkeilaimen läpi

Lastauslaiturilla pakettiauto laserkeilaimineen ajettiin veturiin kiinnitetylle lavetille. Oli erittäin tarkkaa, että auto on juuri oikeassa asennossa ja laserkeilaimet pääsevät toimimaan esteettömästi. Kun auto oli turvallisesti lavetilla, pääsimme siirtymään auton sisätiloihin.

Edessä oli muutama tunti 35 km/h vauhtia etenevän veturi-lavetti-pakettiautoyhdistelmän taivalta. Myönnän, että pakokauhu meinasi iskeä, mutta kun
kauniit maisemat alkoivat vilahdella silmissäni, alkoi mielenikin rauhoittua. Aamu-usva helmeili nousevan auringon noustessa, koin zen-hetken.

Pakettiauton takapenkin yhteyteen oli kiinnitetty pöytätaso ja sen päällä oli kaksi näyttöä, näppäimistö ja hiiri. Koko järjestelmän aivot sijaitsivat auton perätilassa. Tietokoneen näytöiltä valvoimme laserkeilainten sekä kameroiden toimintaa ja tarkkailimme raiteistokaavioista mittaussuunnitelmaa sekä teimme muistiinpanoja mittauksen edetessä. Kuljettajat huolehtivat ratakapasiteetista, jotta pääsemme liikkumaan rataverkolla häiritsemättä muuta liikennettä. Heillä oli yhteys liikenteenohjaukseen ja tarvittaessa me kommunikoimme kuljettajien kanssa radiopuhelimitse.

Matkalle lähtiessä en osannut ollenkaan arvuutella, mitä laserkeilainten operointi on. Matka oli erittäin opettavainen monella tapaa: Näin mitä rataverkolla päivittäin tapahtuu, opin uusia radanmerkkejä ja tutustuin laserkeilauskalustoon.

Tästä hienosta kokemuksesta ainutlaatuisen kokemuksen lisäksi jäi käteen kaksi ulkoista kovalevyä, jotka sisälsivät kaiken mittausdatan. Eikä työ tähän vielä loppuisi, nyt vasta alkaisi datan varsinainen käsittely! Ja näin taas seuraava seikkailu odotti minua kulman takana…

Kuinka pärjäät konenäköä vastaan?

Tom Cruisen roolihahmon peitetarina liikenneinsinöörinä oli yhden elokuvahistorian maineikkaimman salaisen agentin oiva peitetarina. Ethan Hunt maastoutui tavallisen lähiön tylsäksi liikenneinsinööriksi Mission Impossible -elokuvissa.

Liikenteeseen syntyy jatkuvasti uusia palveluita, jotka tarjoavat matkustajille vaivattomuutta ja uusia malleja. Liikenteen murros palveluissa, kuten automatisaatiossa, robotiikassa ja tekoälyssä on maailmalla kiinnostava ala, joka vetää puoleensa ihmisiä eri tavalla kuin ennen.

Onko liikenne- tai infra-alan insinöörin työ siis muuttunut kiinnostavaksi ja huomiota herättäväksi niin, ettei se sopisi enää tylsäksi peitetarinaksi?

Ihminen vai kone?

Teimme kaksi vuotta sitten päätöksen kartoittaa radan nopeusmerkit konenäöllä. Tuolloin punnitsimme perinteistä menetelmää eli ihmistä konetta vastaan.

Nopeasti selvisi, että ihminen, ruutupaperi ja kynä tai nauhuri hävisivät koneelle monessa kategoriassa. Ihmiset keskittyvät meillä nyt tulkitsemaan tuloksia ja kehittämään konenäön tarkkuutta.

Yksinkertaisen toimivaa

Olemme tuoneet "Tilannekuvapalvelun" työntekijöidemme käyttöön. Tilannekuvapalvelu on helppokäyttöinen karttakäyttöliittymä kuva- ja videoaineiston tuottamiseen, katseluun ja havaintojen tekemiseen. Katsomalla näitä satoja tunteja videoita saa hyvän käsityksen useimpiin rautatieympäristön työn suunnittelun kysymyksiin.

Tilannekuvapalvelun käyttö on yksinkertaisen toimivaa ja hyödyllistä – näin olemme saaneet monet työntekijämme houkuteltua käyttäjiksi. Puhelimella otetut kuvat ja videot latautuvat automaattisesti pilvipalveluun, jossa ne ovat kaikkien katsottavissa oikeassa ratasijainnissa kartalla.

Erä I: tulkitse tulokset

Konenäkö ei vielä ymmärrä, miten muutoksen yhteydessä merkit pitäisi suunnitella ja asentaa maastoon. Sekä merkkisuunnittelijat että kunnossapitäjät saavat konenäön avulla yleiskuvan radan merkkien tilanteesta. Siitä rautatieammattilaisen voi suunnitella, mitkä merkit maastoon kuuluvat ja mitkä eivät.

Veturinkuljettajan silmät eivät vielä maastossa kohtaa koneen suunnittelemia merkkejä. Tässä kohtaa rautatieammattilainen voittaa 1-0.

Erä II: paranna tunnistuksia

Ihminen osaa tunnistaa kuvasta paljon monipuolisempia asioita kuin harjaantumaton konenäkö. Konetta voi kuitenkin opettaa jo muutamilla havainnoilla. Meillä TET-harjoittelija testasi itseään konenäköä vastaan: hän pystyi samalla tutustumaan rataympäristöön ja kouluttamaan konenäköämme.

Kone opettaa uudelle työntekijälle radasta ja ihminen opettaa koneelle tarkkuutta ja uusia tunnistuksia. Molemmat ansaitsevat pisteet - tilanne 2-1.

Erä III: sinä vs. konenäkö

Voittaako konenäkö vai onko ihmisillä vielä toivoa? Olemme esittäneet tätä videota työntekijöillemme ja tarkkaavaisille opiskelijoille messuilla. Toistaiseksi kone on voittanut joka kerta.

Nyt on sinun mahdollisuutesi. Kuinka monta radan merkkiä bongaat videolta? Koosteen videot on kuvattu vuonna 2015 vetureistamme kännykällä ympäri Suomea.

 

 TET-harjoittelija Inka Stenius kisaa konenäköä vastaan.

p.s. Jos meni hyvin niin kannattaa tutustua rekrytointikampanjaamme 100 000 ihmistä liikuttavasta Raidejokerista.

p.p.s. Veturinkuljettajan näkymästä luettavissa olleita radan merkkejä oli 53 kpl (video 1, 3 kpl; video 2, 5 kpl; video 3, 5 kpl; video 4, 7 kpl; video 5, 7 kpl; video 6, 1 kpl; video 7, 25 kpl; laskematta sähköratapylväiden pieniä kilpiä)