Seinät makuja myöten!


Uuden ravintolavaunun pilotti on tätä kirjoittaessa ollut jo muutaman viikon raiteilla. Olemme aktiivisesti keränneet palautetta niin ravintolavaunun valikoimista, kuin myös siitä, miltä ravintolavaunu näyttää ja millaisia ajatuksia asiakkaillamme on uudesta ilmeestä. Kun lähdimme suunnittelemaan uudistusta, halusimme suunnitella nimenomaan ravintolan, emmekä vaunua. Halusimme tuoda hauskan ja kotoisan tunnelman kivijalkaravintoloista raiteille.

RavintoLaVaunun lähtökohtana oli se hyvä tunnelma ja meininki, joka ravintolavaunuissamme aina on. Ravintolavaunun tehtävänä on alusta asti ollut tehdä matkustamisesta aina vain mukavampaa ja siksi monelle siihen yhdistyykin hyviä muistoja hauskoista kohtaamisista. Siksi lähdimme iloiselle ja leikkimieliselle linjalle jo nimen kanssa, jossa suomi ja ranska kohtaavat.

Uusi ravintolavaunu erottuu entistä paremmin junan muista vaunuista, isojen, näkyvien teippausten ansiosta. Hahmot on suunnitellut suomalainen kuvittaja Sanna Mander. Isot hahmot kyljessä ja vaunun sisällä tuovat omalla hauskuudellaan esiin ravintolavaunun tarkoituksen: pienen breikin matkanteosta. Värimaailma, joka koostuu konjakinruskeasta, puusta ja VR:n vihreästä, heijastelee kansallismaisemaamme, joka kuvittaa matkaamme: puut ja pellot, metsät ja vehreät aukeat.

Samaa kansallista aarrettamme halusimme tuoda myös ruokapakkauksiin. Uusissa pakkauksissa on käytetty kierrätysmateriaaleja, jotka voidaan jälleen uudelleen taas kierrättää. Sitoutumisemme ympäristöystävällisyyteen on otettu entistä enemmän huomioon tässä uudistuksessa, jo siitäkin lähtien, että olemme pyrkineet tekemään remontin mahdollisimman tehokkaasti materiaaleja käyttäen.

Uudet pakkaukset on suunniteltu myös niin, että ne ovat entistä helpommin kuljetettavissa omalle paikalle. Ravintolavaunut ovat ruuhka-aikoina niin suositut, että joskus tilaa ei löydy, joten nyt voi kätevästi viedä aterian myös omalle paikalleen.

Duetto-vaunuissa yksi isoimmista muutoksista on myös entisen kioskin tilalle rakennettava sohvanurkkaus, joka tuo lisää istumapaikkoja ravintolavaunuun. Viihtyisä istuinryhmä tarjoaa 6-8 henkilölle mahdollisuuden nauttia tunnelmasta, pienemmässä, intiimimmässä tilassa. Muutos tehdään pilottijakson päätyttyä kesäkuussa, ja vaunu palaa uudella ilmeellä juhannusliikenteeseen.

RavintoLaVaunu on monta erilaista ravintolaa, kaikki yhdessä paikassa. Ravintolavaunu on bistro, pub, kahvila ja baari, ajankohdasta riippuen tai riippumatta. Ravintolavaunun suunnittelussa ollaan pyritty luomaan erilaisia alueita, jotka vastaisivat erilaisten asiakkaiden tarpeisiin. Voit istua rauhassa yksin, kaksin tai isomman seurueen kanssa. Samalla tavalla kuin pyrimme makumaailmassa ottamaan huomioon erilaiset asiakkaamme, pyrimme myös ravintolavaunulla luomaan mahdollisuuden huolettomaan matkustamiseen, ja pieneen breikkiin kaiken keskellä, kaunista maisemaa katsellen.

Uudet maut kohtaavat tutut klassikot

Junissa on tarjottu ruokaa ja juomaa vuosikausien ajan. Itse muistan, kuinka lapsena ravintolavaunuun meneminen oli jännittävä hetki ja mainio tauko matkantekoon! Ravintolavaunu tarjoaa puitteet myös hyvälle seuralle, ehkä uusille tuttavuuksille ja ehkäpä matkan herkullisimmille tarinoille.

Suomalaiset tykkäävät junassa juoda kahvia, olutta ja syödä lihapullia. Junissa nautitaan vuosittain yli 200 000 ruoka-annosta, juodaan yli 440 000 tuoppia olutta sekä yli 1,6 miljoonaa kuppia kahvia. Suosituimmat ruoka-annokset ovat lihapullat, joita nautitaan noin 80 000 annosta joka vuosi sekä juustoruisleipä, joita ahmitaan noin 180 000 kappaletta.

Juna on kulkupeleistä monella tapaa miellyttävä ja huoleton, lisäksi junassa on hyvää ruokaa. Tänä vuonna uudistamme palvelutarjontaamme entisestään, asiakkaita kuunnellen. Tulemme yhdistämään eri ravintolavaunukonseptimme yhdeksi, helposti tunnistettavaksi junaravintolaksi. Oman haasteensa työhön tuo hyvin laaja ja moninainen asiakaskuntamme: vauvasta vaariin, virassa ja viihteellä, monenlaisten ruokatottumusten ja rajoitusten maailmassa elävät matkustajamme.

Nöyrin ja kiitollisin mielin olemme keränneet suuren määrän asiakkaidemme toiveita ja odotuksia junaruualle ja -miljöölle. Myös oma henkilökuntamme on antanut paljon palautetta sekä asiakkaiden kertomana että oman työympäristönsä osalta. Lämpimät kiitokset kaikille palautetta antaneille!

Yhdessä olemme suunnitelleet juurevasti suomalaisen ja bistromaisen junakonseptin, joka vastaa hyvin erilaisiin asiakastarpeisiin. Miljöö on aiempaa kutsuvampi ja oma keittiömestarimme on ollut useissa junissa viime keväästä lähtien maistattamassa ”junaruokaehdokkaita” kuunnellen samalla asiakkaidemme mieltymyksiä. Pinttynyttä mielikuvaa junaruoan heikosta hinta-laatusuhteesta aiomme pöllyttää kunnolla. Koska asiakaspaikkoja emme yhä täydemmissä junissa voi lisätä, teemme tuotteiden mukaan otettavuuden omalle istuinpaikalle mahdollisimman helpoksi.

Pilotti lähtee liikkeelle 6.4.2017

Tänään torstaina 6.4. starttaa liikkeelle uuden konseptin mukainen pilottivaunu. Pilottivaunu on liikenteessä aluksi kesäkuun alkuun saakka, jonka jälkeen tehdään heti pieni muutoksia havaintojen perusteella. Sitten juna palaa liikenteeseen koko kesäksi, palautteiden ja kokemusten keräämistä varten. Lastentaudeilta testattu uusi palvelu laajenee sitten syksyllä koko liikkeellä olevaan kalustoomme.

Tervetuloa testaamaan ja vaikuttamaan uudistukseen! Junassa maistuu parempikin ruoka, joko hyväksi havaittuna lihapullana tai makuna maailmalta!

Lue lisää: vr.fi/ravintolavaunu

Kuinka kuunnella?



Olen tutustunut viime aikoina minimalismiin ja tarkoituksenmukaiseen elämiseen. Siihen kuuluvat oman elämän tarkastelu, ja keskittyminen asioihin, jotka tuottavat itselle arvoa. Tarkoitus ei ole kuristaa vyötä jatkuvasti kireämmälle, vaan sopivan vyönläven löytyessä katsoa positiivisin mielin eteenpäin nauttien kohti uusia kokemuksia. Samalla tavalla kehitystoiminnassa on tunnistettava, mitkä asiat tuovat meille lisäarvoa. On keskityttävä tarkasti oikeisiin kohteisiin, joihin kokeilemme pienin lisäyksin uusia asioita, joista voi tulla laajempia hankkeita. On tärkeää pysähtyä niin yksityis- kuin työelämässä pohtimaan kysymystä: tuottaako tämä lisäarvoa?

Kehitystyössä käytän mukaillen tuplatimantti-mallia (eng. double diamond). Se koostuu neljästä vaiheesta. Ensin kuunnellaan ja kerätään paljon tietoa ja ajatuksia. Toisessa vaiheessa ideoista määritellään toimenpiteitä. Kolmannessa vaiheessa kehitetään haasteeseen sopivia ratkaisuja. Neljännessä vaiheessa tiivistetään kolmannen vaiheen kokemukset ja tuotetaan konkreettinen ratkaisu.



Tuplatimantti kuvaa hyvin tekemistämme, ja sovellan sitä seuraavassa. Olen kehittänyt ajatteluani timantin määrittely- ja tiivistysvaiheissa (2 ja 4) hyödyntäen minimalismin ajatuksia: miten vähemmällä voidaan tehdä enemmän. Keskittymällä oikeisiin asioihin, ja toteuttamalla ne jämäkästi saadaan aikaan paljon enemmän kuin varpaita kylmään veteen varovaisesti kastelemalla.

Kuuntelu ja koutsaaminen

Työntekijöidemme joukossa on paljon pitkän linjan rautatieammattilaisia, jotka ovat nähneet ja kokeneet työtä ennen syntymääni. Heillä on hurja määrä tietoa, jota minä ja kollegani kaipaamme tunteaksemme ja ymmärtääksemme, mitä olemme tekemässä. Olen erittäin iloinen saadessani kuulla erilaisia tarinoita, mutta aina suut eivät ole yhtä vuolaita.

Pyrin itse olla avoimempi ja kysellä paljon. Välillä poltan näppini, mutta usein kuulen hyviä näkökulmia, jotka pudottavat minut pääkonttorin pilvilinnoista. Olemme edenneet avoimempaan kulttuuriin muun muassa yammeria hyödyntämällä, mutta usein otan hyödykseni johdattelevia coaching-kysymyksiä, kuten "Onko sinulla mielessäsi jotain asiaa, jossa minä voisin auttaa?" "mitä olisit itse voinut tehdä eri tavalla siinä tilanteessa?" "miten asia toimisi ideaalitilanteessa?" En todellakaan väitä tietäväni kaikkea, miten rautateitä suunnitellaan, rakennetaan ja kunnossapidetään, mutta uskallan sanoa ottavani uuden tiedon avoimesti vastaan.

Kehittäminen

Tunnen työni joka päivä edellistä paremmin. Pelkkään tiedon keräämiseen ei voi kuitenkaan keskittyä, vaan on kysyttävä: "mitäs tälle asialle tehtäisiin?". Kun on tarpeeksi ideoita, voidaan niistä tiivistää ja valikoida tärkeimmät toteutettavaksi.

Varsinkin nuorempana asiantuntijana koin haasteeksi rajata asioita ja ideoita pois, kun minulla ei ollut kokemusta ja uskallusta tehdä päätöksiä. Kuitenkaan ilman päätöksiä konkreettisista toimenpiteistä asiat jäävät leijumaan, eivätkä muutu miksikään. On aivan turha kuunnella haasteita, jos niille ei aio tehdä mitään.

Erilaisten mielipiteiden yhteensovittaminen työntekijöiltä, esimiehiltä, insinööreiltä ja johdolta ja oikean toteutustavan valinta on haastavaa, mutta mielenkiintoista. Toteuttamiskelpoisen projektisuunnitelman laatiminen, mittaaminen ja toteuttaminen sekä aikataulutus ovat monimutkainen palapeli, joka vaatii konkreettisiin asioihin keskittymistä koko projektiryhmältä.  

Muutos

Olen oppinut, että voin olla varma vain siitä, mikä on minun itseni tehtävissä. Omaa kalenteria on helppo suunnitella joustamaan tekemisen mukaan. Yhteistyössä ja projekteissa oman työn panos on kuitenkin vain pieni osa kokonaisuuden onnistumista, ja varsinkin projektipäällikkönä toimiessa on tärkeämpää mahdollistaa kaikille muille työn tekemisen ja toteuttamisen edellytykset. Suhtaudun edelleen oman työni tekemiseen intohimolla, mutta ykkösprioriteetin paikan on vienyt tiimini ja projektini työn turvaaminen.

Tehtyjen muutosten vieminen organisaatioon vaatii jämäkkyyttä. Yhdessä suunnitelluista reunaehdoista on tärkeää pitää kiinni, mutta osa asioista muuttuu aivan varmasti matkan aikana. Projektin aikana tulee reagoida eli jatkuvan havainnoinnin perusteella muokata toimintaa yhä vain paremmaksi. Tämä tarkoittaa käytännössä, että yksi kehitystyön sykli ei välttämättä riitä, vaan asioita tulee muokata yhä uudelleen. Näin pidetään myös huolta työntekijöistä, joihin muutokset vaikuttavat. Kertomalla miksi, miten ja mitä tehdään, ja tarjoamalla vielä mahdollisuuden vaikuttaa tekemiseen, uskon jatkuvan parantamisen olevan mahdollista.  

Kiinnostuitko? Lue lisää Attracktive-blogista, jossa keskityin kirjoittamaan kokemuksia teknologioiden hyödyntämisestä.

 Pääkuva: Pixhill.com/f9photos

Äiti maa, Quo vadis?

VR Group on jo perinteiseen tapaan mukana 25.3 klo 20.30–21.30 WWF:n järjestämässä Earth Hourissa, maailman suurimmassa ilmastotapahtumassa.

Tapahtuman ideana on sammuttaa turhat valot tunnin ajaksi ja ilmaista huoli ympäristön tilasta päättäjille. Samalla on meidän jokaisen hyvä miettiä omia kulutustottumuksiamme.

Helsingin päärautatieaseman ovenvartijat, kivimiehet, sammuttavat valonsa. Myös aseman kellotornin valaistus pimenee, mikä symboloi tämän hetken maailman tilaa. Olemme kuin pysähtyneinä tienhaarassa ja mietimme, mihin suuntaan olisi jatkettava. Nyt kuitenkin olisi toimittava ripeästi, koska maapallon luonnonvarat ja kestokyky ovat rajalliset.

Meillä on vain yksi maapallo…

Maapallon luonnonvarojen kulutus on ollut viimeisten vuosikymmenten aikana voimakkaassa kasvussa. Nykyisin tarvittaisiin jo 1,6 maapalloa kattamaan globaali luonnonvarojen tarve. On selvää, ettei kestämättömän luonnonvarojen käytön tiellä voida jatkaa loputtomasti.
    
Ilmastonmuutos uhkaa muuttaa voimakkaasti elinympäristöämme. Tästä on suurin osa tiedeyhteisöstä yhtä mieltä, vaikka jotkut vaikutusvaltaiset skeptikot vallan muuta väittävät. Fossiilisen energian käyttö talouden rattaiden pyörittämiseksi on edelleen vahvaa monella eri sektorilla. Muun muassa liikenne perustuu lähes täysin fossiilisen polttonesteen käyttöön.

…pidetään siitä hyvää huolta

Valojen sammuttamisen lisäksi Earth Hour tapahtuman teemana on kynttiläillallinen, jonka aikana kukin voi pohdiskella omia kulutus- ja ruokatottumuksiaan.

Pienistä pisaroista koostuu puroja ja puroista suuria jokia. Yhtäläisesti ihmisillä kuluttajina on ratkaiseva merkitys luonnonvarojen kestävässä käytössä ja ilmastonmuutoksen hillinnässä.

Ruoka ja liikenne muodostavat kumpikin noin viidesosan ihmisen aiheuttamista ilmastovaikutuksista. Ruoan osalta yleisperiaatteena on suosia kasviksia ja välttää punaista lihaa.

Liikenteessä tulisi uusiutuvan energian käyttöä lisätä merkittävästi. Käyttämällä joukkoliikennettä ja erityisesti raideliikennettä pitää oman hiilijalanjäljen liikkumisessa pienenä.

Tehdään viisaita valintoja – pidetään oma ekologinen jalanjälki kurissa.

VR päivittää dieselveturit tälle vuosituhannelle


 
VR Group uusii dieselvetureitaan. Nykyiset alkavat olla jo tiensä päässä, vanhimmat ovat jo miehen iässä, viisikymppisiä. Suunnittelemme useiden kymmenien uusien vetureiden hankintaa. Mahdollista on myös se, että vanhoja vetureita modernisoidaan ja niiden käyttöikää pidennetään.
 
Vaikka yhä useamman junan keulilla on nykyisin sähköveturi, silti dieselvetureita tarvitaan. Jatkossakin osa Suomen rataverkosta on sähköistämättä. Etenkin ratapihat ja monet tavaraliikenteen kuormaus- ja purkuraiteistot ovat ilman sähköä, joten dieselillä liikkuu jatkossakin moni juna.
 
Uusien vetureiden hankintakilpailutus alkaa tänä keväänä. Tavoite on, että asiasta päätetään kesään 2018 mennessä. Sen jälkeen menee vielä jonkin aikaa, kunnes uusia tai uusittuja vetureita saadaan käyttöön. Siihen asti pitää pärjätä vanhoilla vetureilla.

Deeveri, Seepra ja Iso Vaalee

Nykyisin VR:llä on käytössä parisataa dieselveturia. Radoilla kulkee kolmentyyppisiä vetureita. Eniten on Dv12-vetureita, 173 kappaletta. Nämä työjuhdat palvelevat liikuttamassa junia radoilla ja vaihtotöissä, eli ratapihoilla joissa tarvitaan voimaa kokoamaan vaunuista junia. Tampellan moottoreilla veturista saadaan tehoa noin 1000 kW, vauhtia tarvittaessa 125 km/h. Veturia nähdään toki myös liikenteessä siellä, missä pitää kulkea ilman sähkövoimaa. Tätä Deeveri-lempinimen saanutta veturia on valmistettu aikoinaan sekä Lokomon että Valmetin tehtailla vuosina 1964−1984 (kuva yllä).
 
Sisarveturi Dr14 on edellistä jykevämpi. Tätä Seepraksikin nimettyä veturia on käytössä 24 kappaletta. Veturi on rakennettu Lokomon tehtailla vuosina 1969−1972 nimenomaan vaihtotöihin ratapihoille. Mikään vauhtihirmu tämä peli ei siten ole, nopeutta on maksimissaan 75 km/h. Tehoja Tampellan valmistamilla MAN-moottoreilla saadaan irti vajaat 900 kW. Veturityyppiä on sittemmin saneerattu.  


 
Uusin nyt käytössä olevista dieselvetureista on saanut tyyppimerkinnän Dr16, lempinimeltään veturi on ”Iso Vaalee”. Tätä vuosina 1990−1992 valmistunutta veturia on käytössä 16 kappaletta, pääosin Pohjois-Suomen sähköistämättömillä rataosuuksilla. Ensimmäiset Dr16-veturit valmistettiin Tampereella Valmetilla, mutta loput Transtechilla. Vetureissa on Pielstickin moottorit, jotka on yhdistetty sähkömoottoriin, joiden tuottama sähkö siirretään akseleissa oleviin sähkömoottoreihin. Veturia sanotaankin dieselsähköiseksi. Tehoa löytyy lähes 1 700 kW.